30.3.2015

Rutiinit on vaikeita



Tehdään heti alkuun tunnustus: siivoaminen on minulle vaikeaa.  Osaan minä siivota, mutta minulta uupuu rutiini. Ja siivousrutiini on se, mikä saa pyörät pyörimään ja kodin pysymään yllätysvieraskelpoisena päivästä toiseen.

Olen ollut aina erittäin.. miten tämän sanoisi.. luova kodinpitäjä.
Luulen, että jossain kohtaa teini-ikääni äitini taisi vain nostaa kädet ilmaan, heittää toivon kaivoon ja todeta, että pidetään vain huoneeni ovi kiinni, jos vieraita odotettiin kylään. 

Olen luonteeltani luova, tykkään projekteista ja elämäntyylini on ollut melkolailla aina sellainen boheemi mennään-kun-huvittaa ja tehdään-kun-tarvitsee. Tuo tehdään-kun-tarvitsee -osuus lieneekin se, minkä vuoksi kotini on usein enemmän "kodikkaasti asuttu" kuin vastasiivotun siisti.

Nykyään näin tavaraa kuormakaupalla karsineena tuo ei ole enää niin suuri ongelma. Tiskit eivät hivo taivasta, kun astioita vain ei ole niin paljoa enää käyttää. Pyykit eivät kasaannu, kun vaatemäärä on kohtuullinen ja tavarat eivät ole niin pahasti pitkin poikin pitäjää, kun tavaraa ei ole enää samalla tavalla liikaa.
Silti kärsin rutiinittomuudesta.

Aiemmin kavahdin ajatusta siivousrutiineista ja kapinoin niitä vastaan, mutta nyt ne ovat alkaneet vihdoin viehättää. 
Kun tavaraa oli vielä ihan liikaa, siivousrutiinit tuntuivat turhilta, kun ajattelin, ettei sellaisella ole merkitystä, kun kaikki ei kuitenkaan mahtuisi siististi paikoilleen vaikka yrittäisi. Sitten kun sain karsittua turhaa materiaa asunnostani ulos, aloin pikkuhiljaa arvostamaan siistiä tilaa ja suorastaan kaipaamaan sitä.
Nyt pohdin rutiinien opettelua puhtaasti siitä syystä,että huomaan viihtyväni kodissani parhaiten, kun se ei ole "kodikkaasti asuttu" vaan pikemminkin vastasiivotun siisti.

Onnekseni en joudu lähtemään liikkeelle aivan pystymetsästä.
Pyykkihuoltoni toimii nykyisellään hyvin ja tavaroiden paikoilleenlaitto käytön jälkeen on edistynyt harjoittelun myötä hienosti. Pahin ongelmani onkin ehkä tiskaus. Sillä on nimittäin taipumusta kertyä.

Ajattelin, että jos aloittaisin varovasti siitä, että koittaisin tiskata mieluusti joka päivä tai vähintään joka toinen, homma voisi lähteä pelittämään. Ja kunhan tiskaus alkaa sujua, siitä voi sitten laajentaa vaikka päivittäisiin suoristuspyrähdyksiin, viikoittaisiin imurointeihin ja vaikka mihin.
Mutta jos nyt kumminkin ensin se tiskaaminen.

Entä mitä sitten, jos epäonnistun ja huomaan lipsuvani tiskaamisesta? Sellaista varmasti tulee eteen ja luulen, että siinä tärkeää ei ole se, että soimaisi itseään saamattomuudesta, vaan se, että aloittaa uudelleen alusta. Seuraavalla kerralla se on sitten hieman helpompaa, kunnes lopulta alkaa varmasti sujua.

. . .

Ei kommentteja: