21.2.2015

Kun kodinlaittokuume valtaa

Kuhertelujakso uuden kotini kanssa on virallisesti päättynyt ja nyt alkoi arki. Näin keskivertoa useammin muuttaneena olen huomannut, että uuden kodin kanssa on aluksi usein ensirakkausvaihe, jolloin totutellaan olemaan oudoissa nurkissa ja lykätään tavarat sekä huonekalut sinne minne ne mahtuvat parhaiten keskittyen ehkä enemmän muuttolaatikoiden purkamisen loppuunsaattamiseen kuin tarkkaan harkintaan tavaroiden sijoituksessa. Ja se on ihan ok. Itseasiassa niin on melkein paraskin toimia, sillä harvoin asunnon koko potentiaali tai kipukohdat paljastuvat tuoreeltaan. Menisin näin jälkiviisaana jopa niin pitkälle, että välttäisin taulujen tai vastaavien ripustusta ensimmäisten muutamien kuukausien aikana, jotta niiden parhaat mahdolliset paikat voisi miettiä kaikessa rauhassa.
Ja varsinkin seinähyllyjen kiinnitykset ja muut messevät porailut kannattaa hoitaa pois vasta  sitten kun on ihan satavarma niiden sijoituksesta, niitä kun ei kovin helposti sitten siirrelläkään siististi.

Kuherteluvaiheen aikana on helpompi sietää asunnon omituisuuksia, kuten pitkää, ahdasta eteiskäytävää, alkuperäiskuntoisia keittiönkaappeja, pulputtavaa viemäriä tai hankalasti sijoitettuja pistokkeita. Kaikessa on vielä uutuudenviehätyksensä.

Mutta sitten kuvaan astuu arki. 
Yhtäkkiä lonksuva ovi alkaakin häiritä, kaappien järjestys tuntuu epäkäytännölliseltä ja mieleen juolahtaa ajatus, että oikeastaan sohvan nykyinen sijoituspaikka on sangen huono. Iskee kodinlaittokuume.

Minulle on käynyt nyt juurikin niin.

Olen alkanut kyseenalaistaa muuton jälkeisiä tavaransijoitteluratkaisujani, pohtimaan parvekekalusteita, maalaamista ja pienimuotoista uudistamista. Nyt kun olen asunut tässä asunnossani puolisen vuotta, olen alkanut huomaamaan mikä mättää ja mikä toimii.
Toimivaa on ainakin useimpien kaappieni järjestys, huonekalujen sijoittelu sekä kylpyhuoneeni noin pääpiirteittäin.
Asunnossani sen sijaan mättää keittiönkaappien järjestys, eteinen sekä huonekalujen ja säilytysratkaisujen visuaalinen sekamelska. Valaistuskin voisi olla parempi.

Olen nyt käyttänyt parisen viikkoa haudutellen erilaisia ideoita ja ajatuksia ja päässyt siihen vaiheeseen, että alan työstää ideat tosiksi.
Budjetin puolesta on pakko todeta, että sitä ei oikeastaan ole. Mitään uutta minun ei ole mahdollista ostaa, joten joudun pärjäämään tasan sillä, mitä omistan jo valmiiksi. Ehkä purkillisen maalia tai jonkun edullisen huonekalun kierrätyskeskuksesta voin hankkia, mutta sen enempään eivät rahani riitä.
Varattomuudessa on toisaalta myös etunsa, vaikka kyllähän se hiertääkin aika tavalla myös. Varattomana tulee ainakin mietittyä ja harkittua hankintoja huomattavan tarkkaan ja impulsiivisesti tehtyjä vikaostoja ei kerry niin montaa. Tai ei ainakaan mitään kallista.
Toinen kiva juttu ainakin minulla itselläni on, että saan oikein luvan kanssa päästää luovuuteni valloilleen ja miettiä erilaisia keinoja ja tapoja hyödyntää jo olemassa olevia elementtejä uuden ilmeen luomiseksi. Kun hyödyntää sitä mitä itsellä jo on, on samalla ekologinen. Sama juttu myös silloin, kun hankkii uuden sijasta käytettyä.
Kolmas kiva piirre on, että kun tuunaa tai tekee jotain itse, saa aikaan jotain uniikkia, jollaista ei löydy muilta.

Kaappieni uudelleenjärjestely on vain viitsimiskysymys ja kirjahyllykin olisi kohtalaisen helppo järjestää uusiksi niin, että se ei olisi niin sekavan oloinen visuaalisesti. Ainoa oikea pulma siinäkin on toisiinsa sopivien säilytysratkaisuiden pohtiminen. Kirjahyllyni toimii myös materiaalien ja työvälineideni säilytyspaikkana ja tällä hetkellä erilaiset purkit ja paketit tuovat hyvin kaoottisen fiiliksen koko hyllyyn.

Eteiselle en voi vielä tehdä mitään, sillä joudun ensin säästämään, että saan ostettua himoitsemani seinänaulakot sitä varten. Kenkätelinekin pitäisi hommata, mutta en halua ihan mitä tahansa väliaikaisratkaisua, jonka hankintaa katuisin sitten seuraavat viisi vuotta, kun en raatsisi heittää ehjää telinettä poiskaan.

Valaistus on työn alla ja näyttää kovasti siltä, että rakentelen itse nykyistä paremmat lampunvarjostimet vanhojen rupukupujen tilalle. Lamppujen suhteen on pääasiassa sama ongelma kuin muidenkin huonekalujeni kanssa on: ne ovat suurimmaksi osaksi lahjoituksena saatuja. Nyt ei pidä ymmärtää väärin. Olen perheelleni ja ystävilleni huomattavan kiitollinen siitä, että olen saanut käyttökelpoisia kalusteita ilmaiseksi -varsinkin kun minulla on ollut niille tarve. Pulmana on vain niiden ulkonäöllinen yhteensopimattomuus, kun erilaisia muotoja ja värejä on paljon ja suurin osa on jo kohtalaisen kulunutta tavaraa.
Tykkään kyllä kuluneista pinnoista, paitsi silloin kun kyseessä ovat lohkeamat pinnoitteessa tai liimauksistaan irti natisevat liitokset.

Onneksi nämä ovat vain kiinni tuunauksesta ja pienestä korjaustyöstä. Puuliimaa löytyy ja suti pysyy käsissä.
Tarkoituksenani on nyt seuraavien viikkojen aikana maalailla uusiksi useampi huonekalu ja järjestellä kaappeja ja rakennella varjostimia lamppuihin. 
Koitan ottaa kuvia ja jakaa proggisten tuloksia täälläkin sitä mukaa kun ne valmistuvat.
Olen oikeastaan aika innoissani, mikä on tietenkin hyvä juttu.
Tuunaus alkakoon!

. . .

Ei kommentteja: