25.9.2015

Luovuus 365



Minulla on ollut ihan tuskaisen pitkä kuiva kausi, mitä tulee käsitöiden tekemiseen ja luovaan toimintaan.

Ajattelin sen korjaamiseksi käynnistää projektin nimeltä Luovuus 365, jonka aikana koitan tehdä jotain luovaa joka päivä seuraavan vuoden ajan.
Dokumentoin sen valokuvin ja jaan täällä onnistumiseni (ja mahdolliset epäonnistumiset).

Projektin raamit menevät niin, että vuoden ajan tehdään joka päivä jotain luovaa. 

Luovuus voi tarkoittaa esimerkiksi:

  • Lankatöitä 
  • Ompelua
  • Piirtämistä
  • Maalaamista
  • Valokuvausta
  • Kakunkoristelua
  • Tanssimista
  • Näyttelemistä
  • Laulamista
  • Instrumentin soittamista
  • Etc

Ideana on kumminkin jollain tapaa dokumentoida ja sitten halutessaan jakaa taltioinnit toisten nähtäväksi.


Tämä on suoraan sukua vastaaville kädentaitoprojekteille, mutta koska en näe itseäni tekemässä edelleenkään käsitöitä päivittäin, on kivempi laajentaa se ottamaan huomioon kaiken luovan tekemisen.



Päivät 1. ja 2. menivät eilen ja toissapäivänä. Aloitin villasukan varren ja maalasin ylhäällä olevassa kuvassa näkyviä pöllönalkuja. Askartelemme yhdessä tyttären kanssa niistä joulukoristeita.



Päivä 3. :Tänään olen maalannut omille pöllöilleni silmät ja nokat.


Tarkoitus ei ole tosiaan joka ikinen päivä päivittää projektia näkyville, mutta koitan dokumentoida sen etenemistä päivittäin ja tehdä jotain joka päivä.

Luoviin puuhiin!

. . .

30.3.2015

Rutiinit on vaikeita



Tehdään heti alkuun tunnustus: siivoaminen on minulle vaikeaa.  Osaan minä siivota, mutta minulta uupuu rutiini. Ja siivousrutiini on se, mikä saa pyörät pyörimään ja kodin pysymään yllätysvieraskelpoisena päivästä toiseen.

Olen ollut aina erittäin.. miten tämän sanoisi.. luova kodinpitäjä.
Luulen, että jossain kohtaa teini-ikääni äitini taisi vain nostaa kädet ilmaan, heittää toivon kaivoon ja todeta, että pidetään vain huoneeni ovi kiinni, jos vieraita odotettiin kylään. 

Olen luonteeltani luova, tykkään projekteista ja elämäntyylini on ollut melkolailla aina sellainen boheemi mennään-kun-huvittaa ja tehdään-kun-tarvitsee. Tuo tehdään-kun-tarvitsee -osuus lieneekin se, minkä vuoksi kotini on usein enemmän "kodikkaasti asuttu" kuin vastasiivotun siisti.

Nykyään näin tavaraa kuormakaupalla karsineena tuo ei ole enää niin suuri ongelma. Tiskit eivät hivo taivasta, kun astioita vain ei ole niin paljoa enää käyttää. Pyykit eivät kasaannu, kun vaatemäärä on kohtuullinen ja tavarat eivät ole niin pahasti pitkin poikin pitäjää, kun tavaraa ei ole enää samalla tavalla liikaa.
Silti kärsin rutiinittomuudesta.

Aiemmin kavahdin ajatusta siivousrutiineista ja kapinoin niitä vastaan, mutta nyt ne ovat alkaneet vihdoin viehättää. 
Kun tavaraa oli vielä ihan liikaa, siivousrutiinit tuntuivat turhilta, kun ajattelin, ettei sellaisella ole merkitystä, kun kaikki ei kuitenkaan mahtuisi siististi paikoilleen vaikka yrittäisi. Sitten kun sain karsittua turhaa materiaa asunnostani ulos, aloin pikkuhiljaa arvostamaan siistiä tilaa ja suorastaan kaipaamaan sitä.
Nyt pohdin rutiinien opettelua puhtaasti siitä syystä,että huomaan viihtyväni kodissani parhaiten, kun se ei ole "kodikkaasti asuttu" vaan pikemminkin vastasiivotun siisti.

Onnekseni en joudu lähtemään liikkeelle aivan pystymetsästä.
Pyykkihuoltoni toimii nykyisellään hyvin ja tavaroiden paikoilleenlaitto käytön jälkeen on edistynyt harjoittelun myötä hienosti. Pahin ongelmani onkin ehkä tiskaus. Sillä on nimittäin taipumusta kertyä.

Ajattelin, että jos aloittaisin varovasti siitä, että koittaisin tiskata mieluusti joka päivä tai vähintään joka toinen, homma voisi lähteä pelittämään. Ja kunhan tiskaus alkaa sujua, siitä voi sitten laajentaa vaikka päivittäisiin suoristuspyrähdyksiin, viikoittaisiin imurointeihin ja vaikka mihin.
Mutta jos nyt kumminkin ensin se tiskaaminen.

Entä mitä sitten, jos epäonnistun ja huomaan lipsuvani tiskaamisesta? Sellaista varmasti tulee eteen ja luulen, että siinä tärkeää ei ole se, että soimaisi itseään saamattomuudesta, vaan se, että aloittaa uudelleen alusta. Seuraavalla kerralla se on sitten hieman helpompaa, kunnes lopulta alkaa varmasti sujua.

. . .

12.3.2015

Idea #45: Lampunvarjostin varrastikuista



Mainitsin edellisessä viestissäni kodinlaittokuumeesta. Se vaivaa edelleen, vaikka olenkin saanut laiteltua kaikenlaista pientä täällä parempaan suuntaan.

Yksi valmiiksi saaduista projekteistani on tämä kuvassakin näkyvä lampunvarjostin.
Kaipasin keittiönpöytäni ylle jotain modernia ja mahdollisimman vähän valon edessä olevaa ratkaisua, joka ei kuitenkaan olisi pelkkä paljas polttimo. Bongasin vähän vastaavanlaisen netistä ja totesin, että osaisin tehdä samankaltaisen itsekin -ja sitten tein.

Materiaaleina käytin paksuja bambuisia grillivarrastikkuja, joista katkoin terävät päät irti ja joista osan lyhentelin eri pituuksiin. Kiinnitin ne melko sattumanvaraisesti toisiinsa langalla. Lopuksi maalasin varjostimen valkoiseksi.

Lamppuosa on ostettu Prisman valaisinpuolelta. Se kustansi ehkä kahdeksan tai yhdeksän euroa. Polttimo maksoi alle vitosen, bambutikut, lanka ja maali minulla olivat jo valmiiksi. Jos pyöristää vähän ylöspäin, valaisimen hinnaksi tuli siis noin viitisentoista euroa. Toki minulla oli osa materiaaleista jo valmiina.

Tykkään lampustani ihan älyttömästi. Olen todellakin tyytyväinen lopputulokseen, joka on juuri minun tyyliseni ratkaisu.

. . .

21.2.2015

Kun kodinlaittokuume valtaa

Kuhertelujakso uuden kotini kanssa on virallisesti päättynyt ja nyt alkoi arki. Näin keskivertoa useammin muuttaneena olen huomannut, että uuden kodin kanssa on aluksi usein ensirakkausvaihe, jolloin totutellaan olemaan oudoissa nurkissa ja lykätään tavarat sekä huonekalut sinne minne ne mahtuvat parhaiten keskittyen ehkä enemmän muuttolaatikoiden purkamisen loppuunsaattamiseen kuin tarkkaan harkintaan tavaroiden sijoituksessa. Ja se on ihan ok. Itseasiassa niin on melkein paraskin toimia, sillä harvoin asunnon koko potentiaali tai kipukohdat paljastuvat tuoreeltaan. Menisin näin jälkiviisaana jopa niin pitkälle, että välttäisin taulujen tai vastaavien ripustusta ensimmäisten muutamien kuukausien aikana, jotta niiden parhaat mahdolliset paikat voisi miettiä kaikessa rauhassa.
Ja varsinkin seinähyllyjen kiinnitykset ja muut messevät porailut kannattaa hoitaa pois vasta  sitten kun on ihan satavarma niiden sijoituksesta, niitä kun ei kovin helposti sitten siirrelläkään siististi.

Kuherteluvaiheen aikana on helpompi sietää asunnon omituisuuksia, kuten pitkää, ahdasta eteiskäytävää, alkuperäiskuntoisia keittiönkaappeja, pulputtavaa viemäriä tai hankalasti sijoitettuja pistokkeita. Kaikessa on vielä uutuudenviehätyksensä.

Mutta sitten kuvaan astuu arki. 
Yhtäkkiä lonksuva ovi alkaakin häiritä, kaappien järjestys tuntuu epäkäytännölliseltä ja mieleen juolahtaa ajatus, että oikeastaan sohvan nykyinen sijoituspaikka on sangen huono. Iskee kodinlaittokuume.

Minulle on käynyt nyt juurikin niin.

Olen alkanut kyseenalaistaa muuton jälkeisiä tavaransijoitteluratkaisujani, pohtimaan parvekekalusteita, maalaamista ja pienimuotoista uudistamista. Nyt kun olen asunut tässä asunnossani puolisen vuotta, olen alkanut huomaamaan mikä mättää ja mikä toimii.
Toimivaa on ainakin useimpien kaappieni järjestys, huonekalujen sijoittelu sekä kylpyhuoneeni noin pääpiirteittäin.
Asunnossani sen sijaan mättää keittiönkaappien järjestys, eteinen sekä huonekalujen ja säilytysratkaisujen visuaalinen sekamelska. Valaistuskin voisi olla parempi.

Olen nyt käyttänyt parisen viikkoa haudutellen erilaisia ideoita ja ajatuksia ja päässyt siihen vaiheeseen, että alan työstää ideat tosiksi.
Budjetin puolesta on pakko todeta, että sitä ei oikeastaan ole. Mitään uutta minun ei ole mahdollista ostaa, joten joudun pärjäämään tasan sillä, mitä omistan jo valmiiksi. Ehkä purkillisen maalia tai jonkun edullisen huonekalun kierrätyskeskuksesta voin hankkia, mutta sen enempään eivät rahani riitä.
Varattomuudessa on toisaalta myös etunsa, vaikka kyllähän se hiertääkin aika tavalla myös. Varattomana tulee ainakin mietittyä ja harkittua hankintoja huomattavan tarkkaan ja impulsiivisesti tehtyjä vikaostoja ei kerry niin montaa. Tai ei ainakaan mitään kallista.
Toinen kiva juttu ainakin minulla itselläni on, että saan oikein luvan kanssa päästää luovuuteni valloilleen ja miettiä erilaisia keinoja ja tapoja hyödyntää jo olemassa olevia elementtejä uuden ilmeen luomiseksi. Kun hyödyntää sitä mitä itsellä jo on, on samalla ekologinen. Sama juttu myös silloin, kun hankkii uuden sijasta käytettyä.
Kolmas kiva piirre on, että kun tuunaa tai tekee jotain itse, saa aikaan jotain uniikkia, jollaista ei löydy muilta.

Kaappieni uudelleenjärjestely on vain viitsimiskysymys ja kirjahyllykin olisi kohtalaisen helppo järjestää uusiksi niin, että se ei olisi niin sekavan oloinen visuaalisesti. Ainoa oikea pulma siinäkin on toisiinsa sopivien säilytysratkaisuiden pohtiminen. Kirjahyllyni toimii myös materiaalien ja työvälineideni säilytyspaikkana ja tällä hetkellä erilaiset purkit ja paketit tuovat hyvin kaoottisen fiiliksen koko hyllyyn.

Eteiselle en voi vielä tehdä mitään, sillä joudun ensin säästämään, että saan ostettua himoitsemani seinänaulakot sitä varten. Kenkätelinekin pitäisi hommata, mutta en halua ihan mitä tahansa väliaikaisratkaisua, jonka hankintaa katuisin sitten seuraavat viisi vuotta, kun en raatsisi heittää ehjää telinettä poiskaan.

Valaistus on työn alla ja näyttää kovasti siltä, että rakentelen itse nykyistä paremmat lampunvarjostimet vanhojen rupukupujen tilalle. Lamppujen suhteen on pääasiassa sama ongelma kuin muidenkin huonekalujeni kanssa on: ne ovat suurimmaksi osaksi lahjoituksena saatuja. Nyt ei pidä ymmärtää väärin. Olen perheelleni ja ystävilleni huomattavan kiitollinen siitä, että olen saanut käyttökelpoisia kalusteita ilmaiseksi -varsinkin kun minulla on ollut niille tarve. Pulmana on vain niiden ulkonäöllinen yhteensopimattomuus, kun erilaisia muotoja ja värejä on paljon ja suurin osa on jo kohtalaisen kulunutta tavaraa.
Tykkään kyllä kuluneista pinnoista, paitsi silloin kun kyseessä ovat lohkeamat pinnoitteessa tai liimauksistaan irti natisevat liitokset.

Onneksi nämä ovat vain kiinni tuunauksesta ja pienestä korjaustyöstä. Puuliimaa löytyy ja suti pysyy käsissä.
Tarkoituksenani on nyt seuraavien viikkojen aikana maalailla uusiksi useampi huonekalu ja järjestellä kaappeja ja rakennella varjostimia lamppuihin. 
Koitan ottaa kuvia ja jakaa proggisten tuloksia täälläkin sitä mukaa kun ne valmistuvat.
Olen oikeastaan aika innoissani, mikä on tietenkin hyvä juttu.
Tuunaus alkakoon!

. . .

27.1.2015

Idea #44: Miesten villasukat



Tämäkin projekti on osa UFO-haastettani vuodelle 2015. Sen ideana on, että kaivan nurkkiini kerääntyneet keskeneräiset käsityöt näkyville ja työstän niitä hitaasti, mutta varmasti valmista kohden. Sain sukat valmiiksi jo hetki sitten ja ne ovat jo päässeet käyttöön asti.





Näiden sukkien erikoisuus oli, että neuloin ne varpaista alkaen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa tätä tekniikkaa ja se osoittautui oikein toimivaksi tavaksi tehdä sukka. Kantapään kohta oli jännittävä hetken verran, mutta kun mietin sitä perinpohjin hoksasin lopulta, kuinka se kannattaisi tehdä.





. . .

14.1.2015

Idea #43: Lapsen paljettipipo



Kuten UFO-haasteessani mainitsin, koitan saada nurkkiin kertyneitä keskeneräisiä käsitöitä valmistumaan. Yksi valmistuneista projekteista on tyttärelleni neulomani kaksinkertainen paljettipipo.

Tyttöni valitsi piponsa langat itse. Käytin Novitan Sädettä (paljettilanka) kaksinkertaisena päällimmäisessä pipossa ja kahta tekokuitua sisältävää lankaa (joiden vyötteet menivät valitettavasti jo hukkaan) päällipipon koristeraitoihin, tupsuun sekä sisäpipoon.




Pipo on kudottu yhtenä pötkönä aloituksesta valmiiksi asti. Aloitin pipon luomalla 8s ja leventämällä siitä 8s jokaisella kerroksella, kunnes silmukoita oli yhteensä 36. Sitten aloin neulomaan tavallisia kerroksia lisäyskerrosten väleihin aina lisäten tavallisten kerrosten määrää. Eli ensin neuloin yhden kerroksen kokonaan oikein, sitten yhden kerroksen oikein lisäten taas 8s, sitten kaksi kerrosta oikein, sitten taas kerroksen lisäten 8s ja kolme kerrosta oikein ja niin edelleen.
Tuolla tavoin lisäten pipon päälaesta tulee kauniin pyöreä.

Kun pipo oli riittävän leveä, neuloin suoraa neuletta, kunnes pipo oli riittävän pitkä. Sitten aloitin sisäpipon neulomisen.
Tein sisäpiposta raidallisen tyttären toiveesta ja se helpotti huomattavasti myös pipon alareunan paikan hahmottamista tekoprosessin aikana.
Neuloin noin viisi kerrosta ja kavensin sitten 4s tasavälein pois. Jatkoin suoraa neuletta, kunnes pääsin kavennusten alkuun. Sitten kavensin samalla kaavalla kuin millä olin leventänytkin, kunnes jäljellä oli enää 8s. Kuroin sisäpipon viimeiset silmukat suppuun ja vetäisin ne päällipipon puolelta aloituskohdasta ulos pipon läpi. Samalla pipo kääntyi itsensä sisään kaksinkerroin.

Sitten päättelin aloituskohdan, valmistin tupsun ja sidoin sen paikoilleen.




Lopuksi virkkasin vielä ketjusilmukkareunan pipon alareunaan, jotta pipo ei menisi ihan mutkalle käytössä, vaan pysyisi siististi kohdillaan.

Ainiin! Täytyy vielä mainita sellainen, että ennen kuin aloittaa sisäpipon päädyn kavennukset, on hyvä kääntää pipo nurin ja päätellä pipon nurjalla puolella olevat mahdolliset langanpäät, sillä niihin ei enää pääse käsiksi kun pipo on valmis ja kavennettu. Voisi harmittaa aika tavalla, jos sen tajuaisi vasta siinä vaiheessa, kun kavennukset on jo tehty.

Piposta tuli kiva, tytär on tyytyväinen ja on se ainakin lämmin! Heti kuvauspäivänä se piti saada päähän ja käyttöön. Sehän on se tärkeinkin.

. . .

8.1.2015

Kuinka niin kesken? (UFO-Haaste vuodelle 2015)



Olen varmaan keskeneräisten projektien kuningatar, jos päättelee siitä, kuinka monta erilaista käsityöproggista ja muuta yritelmää minulla on lojumassa erilaisissa työstön vaiheissa pitkin laatikoitani.
Asioiden aloittaminen on vain niin kivaa ja inspiroivaa, kun taas niiden kerralla loppuunsaattaminen vaatisi usein pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja itsekuria. Ei pidä ymmärtää väärin, kyllä minä noita projektejani tavalla tai toisella päätökseen saan yleensä muutaman kuukaudessa, mutta jos osa on ollut työstön alla viikon, joku toinen on saattanut kaivata sitä viimeistä innonripettä neljäkin vuotta helposti.
Monesti projekteilleni käykin niin, että ne kesken kaiken kehittyvät aivan uuteen suuntaan, kun en enää muista A) miten niitä olin alunperin suunnitellut tekeväni, B) mitä ne ylipäätään olivat.

Ja hei, minä olen sentään petrannut! Aiemmin olin ihan mahdoton, nykyään asetan itselleni edes jonkinlaisia rajoja ja aikatauluja. Mutta sen siitä saa, kun on herkästi innostuvaa sorttia, jolle pää lisäksi työntää ideoita työstettäväksi ovista ja ikkunoista.


Parsintaa odottavat sukat kuluvan talven alusta.


En oikeastaan harrasta uudenvuodenlupauksia, sillä niissä on aina niin väliaikainen leima niskassa ettei sellaisia kukaan ota vakavasti edes. Sen sijaan voisin asettaa itselleni haasteen (tammikuu kun on haasteinen aika), että alla olevalta UFO*-listaltani saisin valmiiksi kaksi projektia jokaista vuoden aikana aloittamaani uutta proggista kohden.


*UFO eli UnFinished Object

Lähes valmiit villasukat joulukuun lopusta.


Mutta mitä ihmettä minulla sitten onkaan työn alla?
Kuvasin tähän ihan vain muutaman tuoreimman projektin, eli nämä kuvissa esiintyvät tuotokset eivät ole joutuneet muutamaa kuukautta kauempaa vielä hautumaan missään odottamassa uutta inspiraatiokipinää. On siis ainakin villasukkaa, -pipoa, paitaa ja kudottuja kaktuksia. Huh.
Taitaa olla järkevintä laittaa vaan yksi pitkä lista kaikesta, minkä vain löydän ja ruksia niitä sitten sieltä ylitse sitä mukaa, kun saan homman etenemään.


Työn alla oleva pipo tammikuun alusta.

Ompelua odottava tuunattu paita viime syksyltä.


Yksi pitkä lista:

  1. Kudotut kaktukset   POISTETTU TURHANA
  2. J:n sukkien parsinta VALMIS!
  3. J:n punamustat sukat loppuun  VALMIS!
  4. K:n kaksinkertainen paksu pipo VALMIS!
  5. Vihreän tuunatun kauluspaidan ompelu
  6. K:n saksionnettomuuteen joutuneen paidan muokkaus hihattomaksi VALMIS!
  7. Tussikuvioidun keltaisen paidan värinkiinnityssilitys
  8. Pöllöpaidan muokkaus K:ta varten
  9. Kudottu tyynynpäällinen    POISTETTU TURHANA
  10. Musta neuletakki palmikkoreunoilla
  11. Liilan koelapasen purku VALMIS!
  12. K:n kirjoneulelapasten loppuunkudonta (enää 1/4 jäljellä!)
  13. Liilan koerannekkeen purkutoimi VALMIS!
  14. Harmaan virkatun rinkilän purkutoimi VALMIS!
  15. Nahkaisia tukkapantoja
  16. Kankaisia tukkapantoja
  17. Korsetti
  18. peikkonukke
  19. huopainen kukkakoriste kuuseen
  20. pehmojouluvalokoristeet kuuseen
  21. vihreä pöllökoriste
  22. kirjottu pöllöpehmo
  23. kukkamekko K:lle   VALMIS
  24. tummanharmaat lapaset
  25. lapas/sukkamatto
  26. Kalannahkakirja
  27. toinen kalannahkakirja
  28. satukirja
  29. toinen satukirja
  30. kolmas satukirja
  31. pitkäpistoalbumi
  32. pitkäpistovieraskirja
  33. korjattava kirja #1
  34. korjattava kirja #2
  35. korjattava kirja #3
  36. paperivalokuvien laitto albumiin (kulmat uupuvat)
  37. pieni nyan cat-ristipisto
  38. vaaka-kirjontatyö
  39. korkkiset ilmoitustaulut
  40. decot   VALMIS
  41. mäenlasku-albumi
  42. kiiltokuvaprojekti 2.0
  43. ponibanneri

Tässä kaikki, mitä näin äkisti sain kaivettua päivänvaloon.
Hämmästyin itsekin, kuinka paljon kaikkea sieltä löytyi. Osa noista projekteista on tosin suoraan sanottuna sellaisia, joita olisi ihan mahdotonta saada valmiiksi vuoden aikana, sillä ne vaativat muutaman vuoden työstöajan ihan vain materiaalikertymän odottelun vuoksi. Hyvänä esimerkkinä tuo lapas/sukkamatto, jota varten kerrytän hitaasti, mutta varmasti kasaa pukineita tikattavaksi. Suurimman osan kohdalla valmistuminen olisi vain kiinni siitä, että tarttuisi toimeen ja tekisi. 
Katsotaan, mitä saan aikaan.

Onko jollakulla muullakin vastaavanlainen taipumus aloittaa enemmän kuin valmistaa loppuun? Jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne vaikka siitä, miten olette koittaneet ratkoa pulmaa tahoillanne. Olen kiinnostunut kaikista vinkeistä! :D

. . .

Edit: Tähän loppuun laitan vielä tänä vuonna aloitetut uudet projektit sitä mukaa, kun niitä tulee laitettua tulille. Katsotaan ja toivotaan että osaanko pitäytyä tuossa "valmista kaksi, aloita yksi"-periaatteessa.


  1. I:lle lapaset  VALMIS
  2. I:lle toisetkin lapaset  VALMIS
  3. J:lle villasukat
  4. Pahviset pöllökoristeet
  5. H:lle lapaset  VALMIS

. . .