20.12.2014

Ketä kuuluu lahjoa jouluna? Ja miksi?



Monta vuotta tuskailin syyllisyyden kanssa, jos en antanut lahjoja ystäville, kavereille, sukulaisille, kumminkaimoille ja puolitutuille. Sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, sainko heiltä itse mitään lahjaa (useimmissa tapauksissa en), mutta jos minä päätin budjettisyistä tai muista olla lahjomatta kaikkia elämäni ihmisiä, meni joulunalusaika syyllinen möykky vatsassa puristaen.
Ihan tyhmää ja tarpeetonta, eikö vain! No,  en minä silloin osannut ajatella sitä niin.

Muutos järkeväksi lahjanantajaksi tapahtui pikkuhiljaa. Ensin tajusin, että jos tuntuu siltä, että haluaa antaa jonkin lahjan, voisi käyttää hetken siihen, että miettii, mitä lahjansaaja oikeasti voisi toivoa tai tarvita.
Sitten aloin ymmärtää, että harva haluaa saada velvollisuuspaketteja ja vielä harvempi niitä tahtoo antaa. Jos ei ole suklaan suurkuluttaja, se kolmas pandan juhlapöydän lajitelmarasia työtoverilta/serkkutytöltä/naapurilta tuntuu jo aika väljähtyneeltä. Ei ihmekään, että väki stressaa lahjojenhankintaa, kun täytyisi puolituntemattomille keksiä jotain kivaa, vaikka lahja annetaankin vain siksi, että joskus oltiin samalla luokalla yläasteella.

Seuraava tajuntaa räjäyttävä oivallus tuli, kun hoksasin, että lahjan ei ole pakko olla tavaraa. Voisin antaa elämyksiä tai leivonnaisia. 
Mutta sitten tuli viimein valaistuminen. Ymmärsin vuosien hauduttelun jälkeen, että oikeasti lahjoja ei kannata antaa, elleivät ne ole niin sanottuja nappiosumia, joista saaja tulee aidosti iloiseksi. Ja jos ei tiedä, mikä se nappiosuma on, mutta tahtoo silti antaa lahjan, kannattaa kysyä suoraan, mitä toinen toivoo. Ja jos joku kysyy sinulta suoraan, ei kannata kierrellä ja kaarrella, vaan kertoa ihan rehellisesti jokin sellainen asia, mitä tahtoo (kohtuullisessa hintaluokassa tietenkin). Jos ei tahdo lisää tavaraa, voi ehdottaa vaikka yhteistä leffakäyntiä tai kivaa lounasta siinä paikassa, jonka on halunnut päästä jo pitkään tsekkaamaan.

Nykyään minusta ainoa hyväksyttävä syy lahjoa ketään on se, että haluaa aidosti ilahduttaa toista. Velvollisuuslahjat ovat pannassa.
On myös täysin hyväksyttävää sopia vaikka perheen tai kavereiden kesken, että tänä vuonna ei stressata, käytetä vähiä rahoja turhuuksiin ja kukaan ei hanki toisilleen lahjoja.

Mutta ketä sitten kuuluu lahjoa, jos ketään?

Minusta ainoa ihmisryhmä, jota oikeasti kuuluu lahjoa, ovat omat lapset. Joulu on erityisesti lasten juhla ja lapset osaavat nauttia joulusta ja sen taiasta, kuten kuuluisikin.
Jos välttämättä tahtoo laajentaa lahjansaajien listaa lapsista eteenpäin, niin sanoisin, että seuraavana listalla on oma puoliso. 
Yhtä pykälää ulompana kehällä löytyvät omat vanhemmat, appivanhemmat, mahdolliset sisarukset tai sisarusten lapset, omat aikuiset lapset sekä lähimmät ystävät. Ja sitten ehkä joku muu, kuten lapsen opettaja tai naapuri, joka on ollut korvaamaton apu kuluvana vuonna. 

Ainoa ihminen, jolle annan joululahjan joka vuosi, on tyttäreni. Aivan kaikki loput elämässäni olevat tärkeät ja rakkaat ihmiset saavat lahjoja satunnaisesti. Joululahjojen sijaan keskityn pikemminkin muistamaan heitä ystävällisin sanoin ja teoin pitkin vuotta.

Jos lahjojen hankinta tuntuu möykkynä vatsassa, kuten minulla aiemmin, kannattaa pohtia, onko listalla nimiä, joille lahjan antaminen on pikemminkin tapa ja velvollisuus kuin oikea halu ilahduttaa.
Tällaisten henkilöiden kanssa kannattaa vaikka sopia, ettei puolin tai toisin hankita joululahjoja.
On hyvä muistaa, että harva oikeasti olettaa automaattisesti saavansa lahjoja (lapsia lukuunottamatta ehkä) -varsinkaan muulta kuin lähipiiriltä, joten kukaan ei soita sinulle aattona vihaisia puheluita sen vuoksi, ettet hommanut sitä suklaarasiaa.
Monet ovat myös huojentuneita, että koti ei täyty ajattelemattomista turhuuksista, kuten humoristisista mukeista, aaton jälkeen roskiin lentävistä joulutähdistä, banaaniterttutelineistä tai mauttomista joulupukkifiguureista, joita on saanut lahjaksi vain siksi, että jotain on ollut pakko antaa.

Joten! Anna lahja vain lähimmille, jos heillekään ja kysy vaikka suoraan lahjatoivetta. Ja anna lahja vain siksi, että haluat aidosti ilahduttaa.

. . .

Vielä viimeinen vinkki!
Sopikaa perheen tai ystävien kesken, että tänä vuonna ette annakaan joululahjoja toisillenne, vaan osallistutte kaikki yhdessä johonkin joululahjakampanjaan, joka kerää lahjapaketteja annettavaksi vähävaraisten perheiden lapsille tai lastenkotien lapsille. Oman kunnan sosiaalitoimesta, seurakunnalta tai eri järjestöistä löytyy varmasti henkilöitä, jotka näitä järjestävät. Ja jos tänä vuonna ei enää kerkeä mukaan, niin ensi vuonna sitten.

. . .

Ei kommentteja: