30.10.2014

Idea #40: Lepattava lippusiima



Järjestämme ystäväni kanssa huomenna Halloween-kekkerit, jotka ovat ennen kaikkea lapsiystävälliset. Halusimme koristella ystäväni kotia jonkin verran teemaan sopivilla koristeilla ja yhdelle pitkälle seinälle mietimme lippusiimaa.
Valmiin lippusiiman hankkiminen ei kuitenkaan houkuttanut meitä kumpaakaan ja sovimme, että tekisimme sellaisen itse.

Törmäsin netissä tällaiseen vanhoista kirjansivuista tehtyyn lepakkolippusiimaan ja tein itse samanlaista, paitsi että jätin napit pois, jotka alkuperäisen ohjeen mukaan siihen olisivat kuuluneet. Linkki alkuperäiseen ohjeeseen on tässä.

Lopputulos on helppo, nopeatekoinen ja hauska.

Idea pääpiirteittäin on, että ota vanhan kirjan sivu, muotoile saksilla alareuna, leikkaa mustasta paperista lepakoita, liimaa lepakot kiinni (lisää napit) ja kiinnitä nitoen naruun.



We're throwing a Halloween party with a friend of mine and we wanted to have some decorations. We didn't want store-bought bunting so we decided to one ourselves.
I ran across a great design on the internet (the instructions can be found here) and made some myself, sans the buttons.

This design is quick to make and very easy.
The overall idea is to take some pages of an old book, cut the bottom of each page, cut some bats from some black paper, glue the bats into place (add the buttons) and lastly to staple the pages onto a lenght of string.

. . .

29.10.2014

Idea #39: Töppöset tuolille




Ostin kierrätyskeskuksesta aivan älyttömän ihanan tuolin viime keväänä.
Siinä ilmeni kuitenkin yksi piirre, josta en pidä. Tuolin jalat ovat sen verran kovat ja terävät, että aiheuttavat aikamoisia painaumia uuden kotini vasta-asennettuun muovimattoon.




Hyvin harmittavaa.

Mietin hetken aikaa, kuinka voisin ehkäistä suurempien vahinkojen synnyn ja päätin sitten kokeilla toimisivatko virkatut töppöset tuolin jaloissa riittävinä pehmusteina.




Nappasin ihan perus kolmosen koukun, vähän jämälankoja ja pyöräytin neljä pientä töppöstä nopsaa vauhtia. Tein ensin pienen kiekon  ja sitten siitä jatkoin vain putkea ylöspäin. Käytin pelkkiä kiinteitä silmukoita tiiviyden ja ulkonäön vuoksi.
Nyt ei tuolinkaan jalkoja palella.

. . .

28.10.2014

Kauhun tasapaino -materiaalivarastot vs siisti koti

Ihania lankoja/papereita/nauhoja/helmiä alessa! Iih! Pakko saada, vaikkei käyttötarvetta juuri sillä hetkellä ollut tiedossa. Mitäpä muutakaan siitä seurasi kuin valtava määrä materiaaleja, joista yli puolet odotti sitä "täydellistä projektia", johon ne sopisivat kuin nokka päähän.

Tämä olin minä vielä viitisen vuotta sitten.

Olen aina ollut käsillätekijä. Tykkään tehdä lankatöitä, ommella, piirtää, tuunailla ja askarrella. Ja tämän päälle opiskelin ensimmäiseksi ammatikseni kirjansitojan artesaanitutkinnon. Mainitsinko vielä, että olin jo tuolloin kohtalaisen innokas leipuri ja ruoanlaittaja.  
Kaikille näille puuhille yhteistä on, että niitä varten tarvitaan materiaaleja sekä välineitä. Kankaita, lankoja, leimasimia, kakkuvuokia, monikymmenkiloinen metalliprässi, noin muutamia mainitakseni.  Siinä menee innokkaalla käsityöihmisellä helposti käsitys todellisista tarpeista, kun tarjolla on niin paljon kaikkea ihanaa täyttämään jopa niitä tarpeita, joita ei tiennyt itsellä olevankaan.

Kohdalleni osui kuitenkin iso elämänmuutos, jonka jälkimainingeissa havahduin tajuamaan, että minulla oli aivan liikaa kaikkea turhaa. Päätin muuttaa suuntaa ja hitaasti, mutta varmasti sain karsittua lähes kaiken ylimääräisen pois.
Lahjoitin paljon materiaaleja, kuten papereita, kankaita, nahkaa sekä huovutusvilloja tyttäreni silloiseen päiväkotiin, jossa tiesin niiden tulevan oikeasti käyttöön. Tein myös vaikean päätöksen olla hankkimatta uusia materiaaleja varmuuden vuoksi varastoon, vaikka hinta olisi kuinka hyvä.

Mutta ei käsityöläinen täysin ilman varastoja voi olla!

Kysymys kuuluukin, miten säilyttää se kauhun tasapaino siistin, järjestyksessä olevan kodin ja riittävän kattavan materiaalivaraston välillä? Haluaisin voida antaa tähän kysymykseen yksiselitteisen ja kaikenkattavan vastauksen, mutta se on mahdotonta. Voin vain kertoa, mikä on toiminut minulla. Jollakulla muulla tarpeet voivat olla erilaiset ja ratkaisu siksi toinen.

Minun toimivan tilanteeni takana on kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että jokaiselle tavaralle on olemassa paikka, johon se kuuluu ja jonne se ideaalissa tilanteessa palautuu heti käytön jälkeen (tämä ideaali on vielä työn alla). 
Toinen asia taas on se, että olen päässyt sinuiksi henkisen puolen kanssa. Tarkoitan tällä siis mm. ostamisen tarpeen tiedostamista, itselleen sääntöjen asettamista sekä niiden noudattamista ja sen ymmärtämistä, että ilman turhaa tavaraa on niin paljon kevyempi olla. 

Käytännössä homma menee minulla niin, että minulla on pienessä asunnossani vain tietty määrä varastointitilaa ja jotain on pakko ensin käyttää pois ennen kuin uutta voi tulla tilalle. Ja uusia materiaaleja minun ei ole lupa hankkia ellei minulla ole työn alla jotain sellaista projektia, joka sitä vaatii. Silloinkin koitan ostaa niitä matskuja vain sen projektin vaatiman verran. Pääasiassa yritän kuitenkin ensisijaisesti hyödyntää minulta jo löytyviä materiaaleja viimeiseen asti, jotta saisin niitä kulutettua pois.

Tämä systeemi on toiminut minulla oikein hyvin, vaikka joudunkin välillä tekemään kaupassa ollessani tietoisen päätöksen siitä, etten mene lankahyllyille tai paperitarvikepuolelle edes "vain katselemaan", sillä heikkona hetkenä saattaisin lipsahtaa. Itseään ei kannata kiusata houkutuksilla turhan takia.

Hyödynnän säilytyksessäni mm. sängynaluslaatikoita, joihin olen säilönyt kirjansidontaan käytettävät arkit sekä kaikki muut isot paperit, kaikki kluuttirullat, lahjapaperit sekä langat. Lisäksi minulla on kaikenkokoisia rasioita ja laatikoita, joissa säilön kaikki irtonaisemmat materiaalit, kuten kynät, nauhat, napit, ompelutarvikkeet, helmet ynnä muut. Olen koittanut järjestää laatikot niin, että kaikkiin materiaaleihin käsiksi pääseminen olisi kohtalaisen helppoa ja että asiat löytyisivät helposti.

Viitisen vuotta ja kaksi muuttoa tähän meni, mutta nyt voin onnekseni todeta, että siisti koti voittaa vihdoin. Ei tämä kuitenkaan tähän jää. Kuten kaikilla addikteilla, minullakin on edessäni itseni vahtaamista, etten vahingossa ala myöhemmin lipsua vanhoihin käyttäytymismalleihin. Se käy onneksi helpommaksi ajan kanssa ja kun on kerran päässyt kunnolla irti pahasta, sinne palaaminen ei tunnu yhtään miellyttävältä ajatukselta. Kyllä se tästä.

. . .

18.10.2014

Idea #38: Happypotamus



Se on virtahepo!

Löysin taannoin ystävän kanssa tehdyn pienen googlailun tuloksena aivan ihanan virkatun virtahevon ja tottakai oli pakko ottaa selvä siitä, miten niitä voisi tehdä itse. Onneksi niille on olemassa ohje, jonka voi ostaa rahalla mm. täältä Ravelrystä tai täältä Etsystä.

Hommasin sitten itselleni ohjeen ja ryhdyin työhön. Afrikankukkasten teossa meni hetki, mutta puuha oli hauskaa. Ja lopputulos varsinkin palkitseva.




Virtahepo päätyi tyttäreni omistukseen ja on kohtalaisen valtava. 
Tämänkin työn aloitin jo joskus kesällä kauan sitten, mutta sain sen vasta hetki sitten viimeisteltyä valmiiksi. Mutta sainpas kuitenkin ja se on tärkeintä.

Pakko todeta, että urakka oli melkoinen ja en välttämättä heti ekana lähtisi tekemään toista tällaista. Tämä on myös erinomainen matkaprojekti, sillä pieniä kukkasia tarvitaan useita kymmeniä ja niihin tarvittavat langanpätkät kulkevat hyvin mukana.

. . .

14.10.2014

Idea #37: virkattu pitsiliina




On päässyt kulumaan taas pitkä aika siitä, kun olen mitään virkannut ja vielä pidempi siitä, kun olen mitään saanut virkattua valmiiksi asti. Käsitöiden valmiiksi saattaminen ei ole vahvin puoleni.

Virkkasin tämän pitsiliinan tarkoituksenani kokeilla, että osaisinko sellaisen tehdä. Käytin noin ensimmäisen kolmanneksen kohdalla valmista ohjetta, mutta sitten improvisaatio otti ohjat ja lopun liinan tein omasta päästäni.

Nyt se on valmis ja pingotettu ja kaikkea ja enää vain mietin, että mitä ihmettä siitä tekisin. En ole pitsiliinaihminen. Täytyy katsoa, josko keksisin jonkinlaisen proggiksen, johon tuollaisen kätevänkokoisen kappaleen laittaa, tai sitten vain annan sen kiertoon.

. . .