30.1.2014

idea #23 : Jakkaran uusi ilme



Ikean Marius-jakkarat ovat erinomaisia hinta-laatu-suhteeltaan, mutta kaipasin omaani hieman piristystä.

Kudoin pieniä kuusikulmioita, virkkasin ne reunoistaan yhteen ja pehmustin pienellä määrällä vanua.




Kun ympyrä oli valmis, virkkasin sen suoraan jakkaran päälle kiinni. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä reunoihin kiinnitysnauhat, joista sen olisi solminut paikoilleen.




Pehmustettua versiota varten tarvitsin 32 pientä kuusikulmiota. Jos hupun tahtoisi tehdä ilman pehmusteita, 13 kokonaista ja kuusi puolikasta riittäisi.


Kuusikulmion kudonta on helppoa:

Aloita luomalla 9 silmukkaa puikolle.

1.krs: neulo nurjaa
2.krs: neulo 1 oikein, lisää 1 silmukka, neulo 7 oikein, lisää 1 silmukka, neulo 1 oikein
3.krs: neulo koko kerros nurin
4.krs: neulo 1s o, lisää 1s, neulo 9s o, lisää 1s, neulo 1s o

Toista samaan tapaan, kunnes silmukoita on puikoilla yhteensä 21 kappaletta.

Neulo seuraava kerros nurin.

Aloita sitten kaventaminen. Neulo ensimmäiset kaksi silmukkaa yhteen ja samalla tavoin kaksi viimeistä silmukkaa yhteen. Jatka samaan tapaan, kunnes jäljellä on vain 9 silmukkaa.

Päättele viimeisellä nurjalla kerroksella.



. . .

23.1.2014

Idea #22 : helmat hulmuten



Kivoja hameita on yllättävän helppo ommella. Hamekankaitakin vilistää nurkissa, jos vain pitää silmät auki.

Yllä olevan pilkkuhameen materiaalit hankin Eurokankaan syysalesta. Puoleen hintaan ollutta ihanuutta tarvitsin metrin verran ja mustaa kanttinauhaa kolmen-neljän metrin edestä. 
Tytär sai vintagetyylisen juhlahameen noin kymmenellä eurolla ja muutamalla työtunnilla.




Suosikkimateriaalejani ovat usein ne, jotka olen saanut vain jostain joltakulta joskus. Tämä kukkaprinttinen organza oli edellisessä elämässään jonkun valoverho, mutta nyt viettää aktiivista elämää keijuhameena.

Täyskello hame oli tunnin urakka, sillä ommeltavaa ja huoliteltavaa oli niin vähän.




Tätä hametta varten pilkoin osan yhdestä vanhasta Ikean verhosta, jonka sain käytöstä poistuneena ilmaiseksi ystävältä. Pikainen rypytys ja kuminauhavyötärö tekevät hameesta kivalla tavalla tyttömäisen, mutta myös helpon pukea.
Hyödynsin helmaan olemassa olleen reunakantin ja säästyin isolta määrältä päärmäystä.




Useimmiten suutarin lapsella ei ole kenkiä, mutta tässä tapauksessa se olen minä itse, jolle en saa aikaiseksi ommella vaatteita. Tyttärelle sen sijaan on jotenkin helpompi hurauttaa hametta tai mitä tahansa.
Ehkä se tästä.

. . .

13.1.2014

idea #21 : neulakinnastekniikan alkeita

Pidän neulakintaiden tekemisestä ja kirjoitin itselleni siitä kuvitetut ohjeet talteen. Nyt voisin jakaa ne tässä.


Neulakinnastekniikan perusteita oikeakätiselle


Kinnastekniikalla töiden valmistukseen tarvitset lankaa, sakset sekä puisen tai luisen kinnasneulan.
Kinnasneula on usein noin etusormen mittainen tylppä neula, joka on usein muodoltaan litteähkö ja suurisilmäinen. Kinnasneulan voi valmistaa helposti itse puutikusta vuollen. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää neulan ulkopintaan; neula on hyvä hioa sileäksi ja vahata tai öljytä ennen käyttöä.

Varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa kannattaa käyttää tiukkakierteistä, tasaista lankaa, jotta lankalenkit erottuvat selkeästi toisistaan.

Neulontatöissä käytetään pitkiä lankoja, jotta lankaa ei joutuisi vaihtamaan turhan tiuhaan.  Ota reippaasti käsiesi välin mittainen tai pidempi lanka ja vedä se kaksin- tai kolminkerroin neulasta, jotta neulonta sujuisi jouhevasti, eikä aikaa kuluisi pitkän langan läpi vetämiseen.

Lankaa ei kannata solmia vaihtokohdassa, sillä solmusta jää ruma ja ikävän tuntuinen patti valmiiseen työhön. Jätä langan loppupää roikkumaan vapaasti työn nurjalle puolelle ja aloita uudella langalla siitä, mihin vanhan langan kanssa jäit. Työn valmistuttua lankojen päät pujotellaan työn nurjalle puolelle siististi piiloon.
Työn purkautumisesta ei tarvitse kantaa huolta. Kinnastekniikka perustuu pikemminkin lankojen pujotteluun erilaisille kiepeille kuin silmukoihin (vrt. kutominen, virkkaus). Työn voisi siis sanoa olevan pelkkää solmua ja sotkua.
Samasta syystä kinnastekniikalla valmistetut sukat ja lapaset ovat kestäviä, eivätkä purkaudu herkästi, vaikka niihin tulisi reikä.

Kinnastekniikoita on useita erilaisia ja tässä näyttämäni on vain yksi monesta. 


Aloitus:




Ota langanpää vaseman kätesi peukalon ja etusormen väliin.



Kieputa lankaa etusormen ympärille kolmesti myötäpäivään. 
Kiepin tulee myötäillä sormea, mutta ei puristaa. Pidä koko ajan kiinni langan häntäpäästä.




Irroita lankakieppi varovasti sormen ympäriltä. Litistä se peukalon ja etusormen väliin kuvassa näkyvällä tavalla.



Tässä lankakieppi kuvattuna ilman ympärillä puristavia sormia.




Edelleen vasemmalla kädellä aloituskiepistä kiinni pitäen, työnnä kinnasneula lankoineen itseäsi kohden kahden ensimmäisen lenkin alitse ja vedä lanka läpi.
Vedä lankaa työn läpi niin, että siitä muodostuu työhön uusi lenkki. Ole huolellinen, ettet kiristä lankaa liikaa.

Jokaisella tekijällä on omanlaisensa käsiala, jonka kehittyminen vaatii hieman harjoittelua. Juuri sinun käsialallesi sopivan työn tiukkuuden saat selville vain neulomalla harjoituskappaleita ja kokeilemalla.




Työnnä kinnasneula nyt päinvastaiseen suuntaan, eli itsestäsi poispäin. Pidä työ edelleen samansuuntaisesti kuin aiemmin.

Koukkaa neulalla kuvan osoittamasta kohdasta läpi, eli langan ulostulovälistä katsottuna yksi lenkki sinuun päin. Työnnä neula kahden lenkin alitse ja kahden etummaisen lenkin ylitse. Vedä lanka läpi.
Tällä kertaa kiristä lanka varoen työhön kiinni; älä jätä lenkkiä.


Jatka aloituskerroksen neulontaa toistamalla kohtia 4 ja 5, kunnes aloituskerros on haluamasi pituinen. Työstä ja sen aloitustavasta riippuen saatat tarvita melko lyhyen tai jopa pitkänkin aloituskerroksen. Aloitustavoista kaksi esimerkkiä jäljempänä.

Perussilmukkaa neuloessa pätee yksinkertainen muistisääntö:

         "Kahden ali, kahden yli."

Samaa sääntöä noudatetaan sekä vaiheessa 4 että 5.


Uuden silmukan kiinnittäminen aiempaan kerrokseen:



Työnnä neula yläkautta vanhan kerroksen alareunassa olevan lenkkirivistön läpi. Kts. kuva.
Kiristä lanka työn myötäiseksi.

Neulo uusi silmukka toistamalla vaiheet 4 ja 5.
Tee näin jokaisen uuden silmukan kohdalla, ellet ole aikeissa jättää reikää työhösi.

Joissakin tilanteissa voi olla tarpeellista, että neulontatyössä on aukko (esim. lapasessa kolo peukalolle). Tällöin neulo uusia silmukoita ketjuun samalla tavoin kuin aloituskerroksessa, mutta älä kiinnitä niitä aiempaan kerrokseen ennen kuin aukko on tarvitsemasi levyinen.