20.12.2014

Ketä kuuluu lahjoa jouluna? Ja miksi?



Monta vuotta tuskailin syyllisyyden kanssa, jos en antanut lahjoja ystäville, kavereille, sukulaisille, kumminkaimoille ja puolitutuille. Sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, sainko heiltä itse mitään lahjaa (useimmissa tapauksissa en), mutta jos minä päätin budjettisyistä tai muista olla lahjomatta kaikkia elämäni ihmisiä, meni joulunalusaika syyllinen möykky vatsassa puristaen.
Ihan tyhmää ja tarpeetonta, eikö vain! No,  en minä silloin osannut ajatella sitä niin.

Muutos järkeväksi lahjanantajaksi tapahtui pikkuhiljaa. Ensin tajusin, että jos tuntuu siltä, että haluaa antaa jonkin lahjan, voisi käyttää hetken siihen, että miettii, mitä lahjansaaja oikeasti voisi toivoa tai tarvita.
Sitten aloin ymmärtää, että harva haluaa saada velvollisuuspaketteja ja vielä harvempi niitä tahtoo antaa. Jos ei ole suklaan suurkuluttaja, se kolmas pandan juhlapöydän lajitelmarasia työtoverilta/serkkutytöltä/naapurilta tuntuu jo aika väljähtyneeltä. Ei ihmekään, että väki stressaa lahjojenhankintaa, kun täytyisi puolituntemattomille keksiä jotain kivaa, vaikka lahja annetaankin vain siksi, että joskus oltiin samalla luokalla yläasteella.

Seuraava tajuntaa räjäyttävä oivallus tuli, kun hoksasin, että lahjan ei ole pakko olla tavaraa. Voisin antaa elämyksiä tai leivonnaisia. 
Mutta sitten tuli viimein valaistuminen. Ymmärsin vuosien hauduttelun jälkeen, että oikeasti lahjoja ei kannata antaa, elleivät ne ole niin sanottuja nappiosumia, joista saaja tulee aidosti iloiseksi. Ja jos ei tiedä, mikä se nappiosuma on, mutta tahtoo silti antaa lahjan, kannattaa kysyä suoraan, mitä toinen toivoo. Ja jos joku kysyy sinulta suoraan, ei kannata kierrellä ja kaarrella, vaan kertoa ihan rehellisesti jokin sellainen asia, mitä tahtoo (kohtuullisessa hintaluokassa tietenkin). Jos ei tahdo lisää tavaraa, voi ehdottaa vaikka yhteistä leffakäyntiä tai kivaa lounasta siinä paikassa, jonka on halunnut päästä jo pitkään tsekkaamaan.

Nykyään minusta ainoa hyväksyttävä syy lahjoa ketään on se, että haluaa aidosti ilahduttaa toista. Velvollisuuslahjat ovat pannassa.
On myös täysin hyväksyttävää sopia vaikka perheen tai kavereiden kesken, että tänä vuonna ei stressata, käytetä vähiä rahoja turhuuksiin ja kukaan ei hanki toisilleen lahjoja.

Mutta ketä sitten kuuluu lahjoa, jos ketään?

Minusta ainoa ihmisryhmä, jota oikeasti kuuluu lahjoa, ovat omat lapset. Joulu on erityisesti lasten juhla ja lapset osaavat nauttia joulusta ja sen taiasta, kuten kuuluisikin.
Jos välttämättä tahtoo laajentaa lahjansaajien listaa lapsista eteenpäin, niin sanoisin, että seuraavana listalla on oma puoliso. 
Yhtä pykälää ulompana kehällä löytyvät omat vanhemmat, appivanhemmat, mahdolliset sisarukset tai sisarusten lapset, omat aikuiset lapset sekä lähimmät ystävät. Ja sitten ehkä joku muu, kuten lapsen opettaja tai naapuri, joka on ollut korvaamaton apu kuluvana vuonna. 

Ainoa ihminen, jolle annan joululahjan joka vuosi, on tyttäreni. Aivan kaikki loput elämässäni olevat tärkeät ja rakkaat ihmiset saavat lahjoja satunnaisesti. Joululahjojen sijaan keskityn pikemminkin muistamaan heitä ystävällisin sanoin ja teoin pitkin vuotta.

Jos lahjojen hankinta tuntuu möykkynä vatsassa, kuten minulla aiemmin, kannattaa pohtia, onko listalla nimiä, joille lahjan antaminen on pikemminkin tapa ja velvollisuus kuin oikea halu ilahduttaa.
Tällaisten henkilöiden kanssa kannattaa vaikka sopia, ettei puolin tai toisin hankita joululahjoja.
On hyvä muistaa, että harva oikeasti olettaa automaattisesti saavansa lahjoja (lapsia lukuunottamatta ehkä) -varsinkaan muulta kuin lähipiiriltä, joten kukaan ei soita sinulle aattona vihaisia puheluita sen vuoksi, ettet hommanut sitä suklaarasiaa.
Monet ovat myös huojentuneita, että koti ei täyty ajattelemattomista turhuuksista, kuten humoristisista mukeista, aaton jälkeen roskiin lentävistä joulutähdistä, banaaniterttutelineistä tai mauttomista joulupukkifiguureista, joita on saanut lahjaksi vain siksi, että jotain on ollut pakko antaa.

Joten! Anna lahja vain lähimmille, jos heillekään ja kysy vaikka suoraan lahjatoivetta. Ja anna lahja vain siksi, että haluat aidosti ilahduttaa.

. . .

Vielä viimeinen vinkki!
Sopikaa perheen tai ystävien kesken, että tänä vuonna ette annakaan joululahjoja toisillenne, vaan osallistutte kaikki yhdessä johonkin joululahjakampanjaan, joka kerää lahjapaketteja annettavaksi vähävaraisten perheiden lapsille tai lastenkotien lapsille. Oman kunnan sosiaalitoimesta, seurakunnalta tai eri järjestöistä löytyy varmasti henkilöitä, jotka näitä järjestävät. Ja jos tänä vuonna ei enää kerkeä mukaan, niin ensi vuonna sitten.

. . .

23.11.2014

Idea #42: Aplikoitu toppi



Innostuin viikko sitten tuunaamaan yhden vanhan toppini uuteen kuosiin. Olin jo nostanut tämän mustan perustopin kierrätyspinoon, mutta nyt sain sille uuden elämän ja siitä tuli heti yksi suosikkipaidoistani. Ihanaa kun asiat lutviutuvat niin, ettei tarvitsekaan laittaa materiaalia niin sanotusti hukkaan vaan saakin kehitettyä siitä jotain mieluisaa.

Idea ei ole omani, vaan törmäsin tähän Pinterestin kautta. Pienellä salapoliisityöllä selvisi, että alkuperäinen paita on linkattu sinne Etsyn kautta. Linkki alkuperäiseen tekijään tässä




Aplikointi oli helppotekoinen ja kohtuullisen nopea juttu. Piirsin kuvion pikaisesti paitaan kalkkitussilla ja viritin kankaat kirjontakehykseen päällekkäin. Sitten kirjoin kukkasen muliinilangalla niin, että molemmat kankaat tikkaantuivat kiinni toisiinsa ja lopuksi leikkasin päällimmäisenä olleen mustan trikoon ja siistin alla olleen keltaisen trikoon reunat myös.
Tällaisessa tiheässä trikooneuleessa on se hyvä  puoli, että se ei hevillä purkaudu mihinkään, vaikka sitä leikkelisikin, joten tämäntyyliset aplikoinnit tai muut paidan tuunaukset ovat mahdollisia ilman sen kummempia huolitteluja.
Paita kestää ihan normaalin konepesunkin (tosin pesen sen nurinpäin käännettynä). 
Kaikki on siis sangen mainiota.


Käytetyt materiaalit:

  • vanha trikootoppi
  • pienehkö pala eriväristä trikoota
  • kirjontalankaa

Työvälineet:
  • kirjontakehys (valinnainen)
  • neula ompeluun
  • teräväkärkiset sakset

Aikaa kului joitakin tunteja.


. . .

18.11.2014

Viikkobudjetin pohdintaa

Budjetointi ja talouden suunnittelu eivät ole koskaan olleet vahvoja puoliani. Rahaa tulee x-määrä ja sitä menee yleensä myös se x-määrä niin, että kuun lopussa tili järjestään näyttää tyhjää. Se, että elän minimituloilla ei ainakaan auta asiaa, mutta en aio piiloutua huonossa budjetoinnissani sen taakse, että rahaa on todella vähän. Vähien tulojen jos minkä vuoksi sitä budjetointia pitäisi varsinkin harrastaa.

Päätin ottaa härän niskalenkkiin ja selvittää itselleni kerrankin kunnolla sen, mitä kuukausittaiset tuloni ja menoni ovat. Sen avulla saisin paremman käsityksen siitä, millaiset varat minulla on käytettävissä esimerkiksi ruokaan.

Elän tällä hetkellä käytännössä työmarkkinatuella, asumistuella sekä satunnaisilla keikkatyötuloilla. Varoja ropsahtaa tililleni joka kuukausi yhteensä noin 1010€ edestä, mikä ei ole erityisen paljon.
Kiinteät kuukausittaiset menoni puolestaan vievät tuosta potista noin 770€ , mikä tarkoittaa, että minulle jää noin 240€ rahaa muihin elämisen hyödykkeisiin, kuten ruokaan kuukaudessa. Tästä jäljelle jääneestä summasta koitan vielä säästää noin 40 euroa kuukaudessa, jotta saisin kasaan jonkinlaisen puskurirahaston minun ja maailman väliin.

Laskeskelin, että kuudella eurolla päivässä tai 42€ viikossa saisin hankittua ruokaa niin, ettei minun tarvitsisi edes  pahasti köyhäillä -varsinkin jos vähän järkeistän ruokahankintojani ja jätän heräteherkut vähemmälle. Silloin tuosta noin kahdensadan ruokabudjetistani riittäisi varoja myös muiden kodintarvikkeiden hankintaan sekä joinakin kuukausina myös esimerkiksi kirppiskäynnille tai vastaavalle. Aina on hyvä olla jonkin verran irtonaista rahaa, jota ei ole budjetoitu mihinkään korvamerkittyyn käyttötarkoitukseen, sillä elämä tuo muassaan aina vähän yllätyksiä.


Suurin miettimäni muutos nykyisiin kulutustottumuksiini lienee tosin se, että olen päättänyt nostaa ruokarahani käteiseksi sen sijaan, että maksaisin kaiken kortilla, kuten tähän asti. Se aiheuttaa hieman vaivannäköä, sillä lähimmälle automaatille on muutaman kilometrin verran matkaa, mutta käteisestä on jotenkin niin paljon helpompi pitää lukua.

Kokeilen tätä nyt ainakin parin kuukauden ajan ja katsotaan sitten, miten homma on toiminut ja olenko saanut pidettyä tavoitteistani kiinni.

. . .

17.11.2014

Kuinka säästää minimituloista 500+ € vuodessa



En tiedä teistä, mutta minulle säästäminen on ollut aina vaikeaa. Hankalammaksi sen tekee myös minimituloilla eläminen, sillä työmarkkinatuki ei ole mitenkään koolla pilattu tulonlähde. Olen jo pidemmän aikaa kuitenkin pohtinut sitä, että jonkinlainen puskuriraha pitäisi aina löytyä itsen ja odottamattomien menoerien välistä ja olisihan se myös kiva joskus voida vaikka käydä lomamatkallakin. 
Mutta miten säästää olemattomista rahoista?

Aloin pohtimaan säästämistä omista lähtökohdistani, jotka ovat parhaimmillaan epäsäännölliset. Minun ei välttämättä ole mahdollista laittaa joka kuukausi samankokoista summaa säästöön, mutta jos jättäisin summan ennalta määrittelemättömäksi, säästöön päätyisi oletettavasti hyvin vähän jos ollenkaan. Tarvitsin siis jonkinlaiset raamit sekä aikataulun.

Päädyin viikottaiseen säästämiseen kahdesta syystä: Ensinnäkin siksi, että jos laitan rahaa syrjään kerran viikossa, asia pysyy mielessäni helpommin ja toisekseen siksi, että olen päättänyt jakaa kuukausituloni viikkobudjeteiksi, jotta pysyisin paremmin perillä yleisestä rahankäytöstäni ja saisin hallittua kulutustani tehokkaammin. Päätin myös, että maanantait ovat säästöpäiviä, jolloin siirrän rahan fyysisesti säästöön.
Päätin säästää käteisvaroja ihan vain siitä syystä, että sähköinen raha tuntuu häviävän helpommin kuin konkreettinen käteinen. En halua vahingossa tuhlata vaivalla säästämiäni varoja jossain kulutuspuuskassa.

Sitten varsinaiseen ideaan!




Tämän säästömuodon kantava ajatus on, että joka viikko valitaan taulukosta summa, jonka verran haluaa tai voi juuri sillä viikolla laittaa säästöön. Säästettävät summat ovat verrattain pieniä, sillä pienin mahdollinen summa on 0,50€ ja suurinkin melko kohtuullinen 26€.
Tarkoituksena ei ole käydä taulukkoa läpi järjestyksessä, vaan sieltä poimitaan lompakon senviikkoisen tilanteen mukaan sopivalta tuntuva summa. Säästöpossuun laitettu rahasumma ruksitaan listalta yli, jotta edistyksen näkisi selkeämmin. 52 viikon aikana rahaa pitäisi kertyä yli 500€, joka ei todellakaan ole mitenkään mitätön potti.

Listalta löytyy myös kaksi ylimääräistä ruutua, jotka voi halutessaan hyödyntää ja laittaa jonain rahakkaana viikkona ylimääräisen, ennalta määrittelemättömän summan säästöön. Esimerkiksi veronpalautuksista tai mahdollisista synttärilahjoista tai muista ylimääräisistä tuloista voisi miettiä tällaista. 
Lista pitäisi olla helppo tallentaa omalle koneelle, josta sen voi printata A4-kokoisena ilmoitustaululle kiinnitettäväksi.

Otin tämän nyt itselleni tavoitteeksi ja laitoin jo ensimmäisen erän säästöön. Luulen, että minulle itselleni tällainen selkeästi raamitettu säästäminen on kaikkein helpointa ja onnistuu paljon todennäköisemmin kuin satunnaisen "ylimääräisen" rahan tallentaminen jonnekin sivuun. Sitä ylimääräistä kun ei oikeasti ole silloin, kun tulot ovat todella pienet ja kulutustottumukset turhan epäsäntilliset. Muutenkin säästöön laitettavat summat kannattaa aina laittaa sivuun heti ensimmäisenä, kun palkka tai tuet tulevat. Jos koittaa säästää ajatuksella, että laittaisi loppukuusta jäljelle jääneet rahat sitten talteen, huomaa varmasti pian, ettei sitä rahaa juuri koskaan jää -ainakaan niin paljoa, mitä tahtoisi säästää. Ihmisillä on usein taipumusta kuluttaa ylimääräisiin juttuihin ne ylimääräiset rahat.


Ja jos nyt sattuisi käymään niinkin kurjasti, että joka viikko ei saisikaan jostain syystä laitettua sitä rahaa talteen, niin ei kannata liikaa siitä morkkistella. Pikemminkin kannattaa muistaa se, että jokainen säästetty euro on enemmän kuin se, ettei säästäisi yhtään mitään. Vaikka siitä viidensadan tavoitteesta jäisi vajaaksi, niin onhan kolme tai neljäsataakin jo vaikka kuinka paljon. Sellaisellakin rahalla saa jo uuden pesukoneen tai mitä ikinä se onkaan, mihin niitä rahoja sitten säästääkään.


Ajattelin katsoa, saanko minä viisisataa säästettyä vuodessa. Se on ihan mahdollista. Vuoden kuluttua selviää, kuinka kävi.

. . .

11.11.2014

Idea #41: Väriä kakkuihin



Tässä muutamia leivosaiheisia värityskuvia, joita olen askaroinut vuoden aikana. Tykkään piirtää ja erityisesti lähellä sydäntä ovat selkeärajaiset mustavalkoiset tussikuvat, jotka ovat kuin tehtyjä värityskuviksi.
Jos oma printteri olisi toimintakunnossa, tulostaisin näitä tyttärelle väriteltäväksi, mutta kun ei niin ei.

Tallennuksen pitäisi onnistua ongelmitta suoraan kuvaa klikkaamalla. Kuvat ovat .jpg-formaatissa. 
Väritelkää kakut herkullisen makeiksi!






. . .

10.11.2014

Neljä ideaa tee-se-itse joulukoristeisiin



Tykkään yhdistää itsetehtyjä joulukoristeita kaupasta hankittuihin. Minusta itsetehdyissä koristeissa on jotain sellaista viehätystä, mitä kaupasta ostettuihin ei saa tekemälläkään.
Aina joulun alla minut valtaa valtaisa himo ja tarve tehdä käsin vaikka mitä ja tähän aikaan vuodesta selailenkin erilaisia blogeja ja sivustoja ideoita metsästäen. Varmasti moni muukin tekee sitä samaa.

Kasasin tähän muutaman ajatuksen helppotekoisiin joulukoristeisiin, joita olen aiemmin itse valmistanut.



Yksinkertaisten nappikuusien teko-ohjeet tässä




Ajatuksia kudotuista joulupalloista löydät täältä.




Sanalliset ohjeet männynkäpyköynnöksen tekoon täältä.




Inspiraatiota paperisiin joulupalloihin tästä

. . .

9.11.2014

Vaatekaapin raakkausta




Tykkään pukea päälleni vaatteita, joissa minulla on kiva olla ja joiden tiedän näyttävän päälläni hyvältä. Silti jostain syystä vaatekaappiini eksyy aina vaate tai pari, jotka eivät täytä tätä vaatimustani. Nykyään onneksi huomattavasti harvemmin kuin joskus ennen, mutta kaapin läpikäyminen aika ajoin on silti tarpeen.
Paitsi tyyliini sopimattomien vaatteiden poistoa, se on myös vaatteiden kunnon tarkistuksen paikka. Vaikka paita olisi kuinka rakas ja ihana tahansa, jos se on nuhjaantunut käytössä muodottomaksi, sen on aika mennä.





Vaatekaappini ei välttämättä ollut ennen raakkaustakaan se maailman täysin, mutta siellä oli yllättävän paljon turhaa tavaraa siitä huolimatta.
Tässä pinkassa on pääasiassa paitoja, jotka menivät kuntonsa puolesta joko kierrätykseen tai suoraan roskiin. Nipussa oli myös yksi aiemmin trikoopaidasta ja hameesta kasaamani mekko, jonka paitaosa oli päässyt kulahtamaan kovasti. Irroitin siitä hameen talteen ja heitin yläosan pois. Pienellä ompelulla saan uuden kivan hameen itselleni.

Onnekseni minun ei ole enää vuosiin tarvinnut miettiä radikaaleja ratkaisuja vaatekaappini sisällön hillitsemiseksi. Olen aika pitkälti päässyt sellaiseen hyvään tilanteeseen, jossa vaatteita on sopivasti, kaikki mahtuvat kaappiin helposti ja vaatteiden valitseminen ei tuota vaikeuksia aamuisin.
Toki edelleen haaveilen vaikka kuinka useasta kauniista vaatekappaleesta, mutta en vain osta niitä.

Jos vaatevyöry aiheuttaa hankaluuksia, jotain kannattaa asialle tehdä. The Glamorous Housewife-blogissa oli hauska ja ajatuksia herättävä kirjoitus aiheesta pyykkihuollon helpottamisen näkökulmasta. 
Jos vaatteita on liikaa, lääke ei välttämättä ole automaattisesti se, että hypätään toiseen ääripäähän, eli superminimaaliseen vaatekaappiin, vaan voi riittää myös se, että raakkaa pois kaikki ne, joista ei pidä yhtään ja sitten pitää paastoa uusien hankkimisesta. Kyllä vaatteita saa olla. Pitää vain löytää se tasapaino, mikä itselle toimii.

. . .

8.11.2014

Käsityöläisen 3x3



Käsityöläisten kolme kovaa, eli materiaalit, työvälineet ja mieluisimmat projektit. 
Nämä ovat minun, mitkä ovat sinun?


Materiaalit x3

Ehdottomasti paperi.  Paperi on niin monipuolista ja muuntuvaa, että siitä ei pääse mihinkään.

Langat. Neulon ja virkkaan, teen neulakintaita ja lautanauhoja ja punon nyörejä. Lanka taipuu myös ompeluun. Se on mahtava materiaali.

Kankaat ovat kolmannella sijalla, koska tykkään myös ommella.


Työvälineet x3

Mustat tussit ovat suosikkityövälineeni. Preferenssinä Kuretaken tai Sakuran kynät, mutta tiukassa paikassa tussi kuin tussi.

Neulepuikot. Kolmosen perussukkapuikoilla pääsee pitkälle.

Taittoluu. Paperin kanssa kun työskentelee, taittoluu tulee pian tarpeeseen ja tällä yleistyökalulla voikin tehdä vaikka mitä.


Projektit x3

Tussipiirrokset. Tykkään piirtää paljon ja eniten pelkistettyjä viivapiirroksia.

Lapaset ovat suosikein neuleprojekteistani.

Hameiden ompelu on myös hyvin hauskaa.


. . .

30.10.2014

Idea #40: Lepattava lippusiima



Järjestämme ystäväni kanssa huomenna Halloween-kekkerit, jotka ovat ennen kaikkea lapsiystävälliset. Halusimme koristella ystäväni kotia jonkin verran teemaan sopivilla koristeilla ja yhdelle pitkälle seinälle mietimme lippusiimaa.
Valmiin lippusiiman hankkiminen ei kuitenkaan houkuttanut meitä kumpaakaan ja sovimme, että tekisimme sellaisen itse.

Törmäsin netissä tällaiseen vanhoista kirjansivuista tehtyyn lepakkolippusiimaan ja tein itse samanlaista, paitsi että jätin napit pois, jotka alkuperäisen ohjeen mukaan siihen olisivat kuuluneet. Linkki alkuperäiseen ohjeeseen on tässä.

Lopputulos on helppo, nopeatekoinen ja hauska.

Idea pääpiirteittäin on, että ota vanhan kirjan sivu, muotoile saksilla alareuna, leikkaa mustasta paperista lepakoita, liimaa lepakot kiinni (lisää napit) ja kiinnitä nitoen naruun.



We're throwing a Halloween party with a friend of mine and we wanted to have some decorations. We didn't want store-bought bunting so we decided to one ourselves.
I ran across a great design on the internet (the instructions can be found here) and made some myself, sans the buttons.

This design is quick to make and very easy.
The overall idea is to take some pages of an old book, cut the bottom of each page, cut some bats from some black paper, glue the bats into place (add the buttons) and lastly to staple the pages onto a lenght of string.

. . .

29.10.2014

Idea #39: Töppöset tuolille




Ostin kierrätyskeskuksesta aivan älyttömän ihanan tuolin viime keväänä.
Siinä ilmeni kuitenkin yksi piirre, josta en pidä. Tuolin jalat ovat sen verran kovat ja terävät, että aiheuttavat aikamoisia painaumia uuden kotini vasta-asennettuun muovimattoon.




Hyvin harmittavaa.

Mietin hetken aikaa, kuinka voisin ehkäistä suurempien vahinkojen synnyn ja päätin sitten kokeilla toimisivatko virkatut töppöset tuolin jaloissa riittävinä pehmusteina.




Nappasin ihan perus kolmosen koukun, vähän jämälankoja ja pyöräytin neljä pientä töppöstä nopsaa vauhtia. Tein ensin pienen kiekon  ja sitten siitä jatkoin vain putkea ylöspäin. Käytin pelkkiä kiinteitä silmukoita tiiviyden ja ulkonäön vuoksi.
Nyt ei tuolinkaan jalkoja palella.

. . .

28.10.2014

Kauhun tasapaino -materiaalivarastot vs siisti koti

Ihania lankoja/papereita/nauhoja/helmiä alessa! Iih! Pakko saada, vaikkei käyttötarvetta juuri sillä hetkellä ollut tiedossa. Mitäpä muutakaan siitä seurasi kuin valtava määrä materiaaleja, joista yli puolet odotti sitä "täydellistä projektia", johon ne sopisivat kuin nokka päähän.

Tämä olin minä vielä viitisen vuotta sitten.

Olen aina ollut käsillätekijä. Tykkään tehdä lankatöitä, ommella, piirtää, tuunailla ja askarrella. Ja tämän päälle opiskelin ensimmäiseksi ammatikseni kirjansitojan artesaanitutkinnon. Mainitsinko vielä, että olin jo tuolloin kohtalaisen innokas leipuri ja ruoanlaittaja.  
Kaikille näille puuhille yhteistä on, että niitä varten tarvitaan materiaaleja sekä välineitä. Kankaita, lankoja, leimasimia, kakkuvuokia, monikymmenkiloinen metalliprässi, noin muutamia mainitakseni.  Siinä menee innokkaalla käsityöihmisellä helposti käsitys todellisista tarpeista, kun tarjolla on niin paljon kaikkea ihanaa täyttämään jopa niitä tarpeita, joita ei tiennyt itsellä olevankaan.

Kohdalleni osui kuitenkin iso elämänmuutos, jonka jälkimainingeissa havahduin tajuamaan, että minulla oli aivan liikaa kaikkea turhaa. Päätin muuttaa suuntaa ja hitaasti, mutta varmasti sain karsittua lähes kaiken ylimääräisen pois.
Lahjoitin paljon materiaaleja, kuten papereita, kankaita, nahkaa sekä huovutusvilloja tyttäreni silloiseen päiväkotiin, jossa tiesin niiden tulevan oikeasti käyttöön. Tein myös vaikean päätöksen olla hankkimatta uusia materiaaleja varmuuden vuoksi varastoon, vaikka hinta olisi kuinka hyvä.

Mutta ei käsityöläinen täysin ilman varastoja voi olla!

Kysymys kuuluukin, miten säilyttää se kauhun tasapaino siistin, järjestyksessä olevan kodin ja riittävän kattavan materiaalivaraston välillä? Haluaisin voida antaa tähän kysymykseen yksiselitteisen ja kaikenkattavan vastauksen, mutta se on mahdotonta. Voin vain kertoa, mikä on toiminut minulla. Jollakulla muulla tarpeet voivat olla erilaiset ja ratkaisu siksi toinen.

Minun toimivan tilanteeni takana on kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että jokaiselle tavaralle on olemassa paikka, johon se kuuluu ja jonne se ideaalissa tilanteessa palautuu heti käytön jälkeen (tämä ideaali on vielä työn alla). 
Toinen asia taas on se, että olen päässyt sinuiksi henkisen puolen kanssa. Tarkoitan tällä siis mm. ostamisen tarpeen tiedostamista, itselleen sääntöjen asettamista sekä niiden noudattamista ja sen ymmärtämistä, että ilman turhaa tavaraa on niin paljon kevyempi olla. 

Käytännössä homma menee minulla niin, että minulla on pienessä asunnossani vain tietty määrä varastointitilaa ja jotain on pakko ensin käyttää pois ennen kuin uutta voi tulla tilalle. Ja uusia materiaaleja minun ei ole lupa hankkia ellei minulla ole työn alla jotain sellaista projektia, joka sitä vaatii. Silloinkin koitan ostaa niitä matskuja vain sen projektin vaatiman verran. Pääasiassa yritän kuitenkin ensisijaisesti hyödyntää minulta jo löytyviä materiaaleja viimeiseen asti, jotta saisin niitä kulutettua pois.

Tämä systeemi on toiminut minulla oikein hyvin, vaikka joudunkin välillä tekemään kaupassa ollessani tietoisen päätöksen siitä, etten mene lankahyllyille tai paperitarvikepuolelle edes "vain katselemaan", sillä heikkona hetkenä saattaisin lipsahtaa. Itseään ei kannata kiusata houkutuksilla turhan takia.

Hyödynnän säilytyksessäni mm. sängynaluslaatikoita, joihin olen säilönyt kirjansidontaan käytettävät arkit sekä kaikki muut isot paperit, kaikki kluuttirullat, lahjapaperit sekä langat. Lisäksi minulla on kaikenkokoisia rasioita ja laatikoita, joissa säilön kaikki irtonaisemmat materiaalit, kuten kynät, nauhat, napit, ompelutarvikkeet, helmet ynnä muut. Olen koittanut järjestää laatikot niin, että kaikkiin materiaaleihin käsiksi pääseminen olisi kohtalaisen helppoa ja että asiat löytyisivät helposti.

Viitisen vuotta ja kaksi muuttoa tähän meni, mutta nyt voin onnekseni todeta, että siisti koti voittaa vihdoin. Ei tämä kuitenkaan tähän jää. Kuten kaikilla addikteilla, minullakin on edessäni itseni vahtaamista, etten vahingossa ala myöhemmin lipsua vanhoihin käyttäytymismalleihin. Se käy onneksi helpommaksi ajan kanssa ja kun on kerran päässyt kunnolla irti pahasta, sinne palaaminen ei tunnu yhtään miellyttävältä ajatukselta. Kyllä se tästä.

. . .

18.10.2014

Idea #38: Happypotamus



Se on virtahepo!

Löysin taannoin ystävän kanssa tehdyn pienen googlailun tuloksena aivan ihanan virkatun virtahevon ja tottakai oli pakko ottaa selvä siitä, miten niitä voisi tehdä itse. Onneksi niille on olemassa ohje, jonka voi ostaa rahalla mm. täältä Ravelrystä tai täältä Etsystä.

Hommasin sitten itselleni ohjeen ja ryhdyin työhön. Afrikankukkasten teossa meni hetki, mutta puuha oli hauskaa. Ja lopputulos varsinkin palkitseva.




Virtahepo päätyi tyttäreni omistukseen ja on kohtalaisen valtava. 
Tämänkin työn aloitin jo joskus kesällä kauan sitten, mutta sain sen vasta hetki sitten viimeisteltyä valmiiksi. Mutta sainpas kuitenkin ja se on tärkeintä.

Pakko todeta, että urakka oli melkoinen ja en välttämättä heti ekana lähtisi tekemään toista tällaista. Tämä on myös erinomainen matkaprojekti, sillä pieniä kukkasia tarvitaan useita kymmeniä ja niihin tarvittavat langanpätkät kulkevat hyvin mukana.

. . .

14.10.2014

Idea #37: virkattu pitsiliina




On päässyt kulumaan taas pitkä aika siitä, kun olen mitään virkannut ja vielä pidempi siitä, kun olen mitään saanut virkattua valmiiksi asti. Käsitöiden valmiiksi saattaminen ei ole vahvin puoleni.

Virkkasin tämän pitsiliinan tarkoituksenani kokeilla, että osaisinko sellaisen tehdä. Käytin noin ensimmäisen kolmanneksen kohdalla valmista ohjetta, mutta sitten improvisaatio otti ohjat ja lopun liinan tein omasta päästäni.

Nyt se on valmis ja pingotettu ja kaikkea ja enää vain mietin, että mitä ihmettä siitä tekisin. En ole pitsiliinaihminen. Täytyy katsoa, josko keksisin jonkinlaisen proggiksen, johon tuollaisen kätevänkokoisen kappaleen laittaa, tai sitten vain annan sen kiertoon.

. . .

18.9.2014

Idea #36: photowall



Omistan kohtalaisen monta taulua. Kauniit kuvat ovat asia, jota on vaikea vastustaa ja minulle onkin kertynyt niitä paitsi kehyksiin, myös kansioon odottamaan kehystystä ja seinällelaittoa.
Pienessä asunnossa seinäpintaa on melko vähän, joten se on hyödynnettävä tarkasti.

Kasasin suurimman osan tauluistani (mutta en läheskään kaikkia) yhdeksi isoksi kuvapilveksi koristamaan ruokailutilaa. Kuvat ovat hyvin erilaisia keskenään, joten olen koittanut pitää kehykset yksinkertaisina. Paras lopputulos olisi, mikäli kaikki kehykset olisivat samanvärisiä, mutta mustat ja valkoiset yhdistettyinä karmittomiin lasikehyksiin saavat nyt tulla toimeen keskenään.

Kasasin kuvapilven asettelemalla taulut ensin lattialle oikeille paikoilleen ja sitten mallailemalla ne yksitellen seinälle. Periaatteessa ympärillä on vielä tilaa laajentaa kuvakokoelmaani, sillä jotenkin en usko tämän jäävän tähän. Kauniita kehystettäviä kuvia on kuitenkin vielä se kansiollinen jäljellä, vaikken sinne enää aktiivisesti haalikaan lisää sisältöä.

Kuvakokoelmani koostuu kauniista ja hauskoista postikorteista, vanhoista satukirjakuvituksista, vanhoista lehtikuvista ja kuvista, jotka olen piirtänyt tai maalannut itse. En ota seinälle laitettavia kuviani kovin vakavasti. Pääasia on ja on aina ollut, että ne miellyttävät sillä hetkellä visuaalisesti silmääni ja jos joku ei enää tunnu niin kivalta, sen voi aina korvata jollain toisella kuvalla.

. . .

14.9.2014

Idea #35: kirjoneulesukat



Neuloin sitten viimeinkin itselleni uudet sukat.
Ohjeen löysin Ravelrysta (se on siellä ilmaisena jaossa). Jouduin vähän muokkaamaan sitä omiin tarpeisiini sopivaksi, mutta mielestäni lopputuloksesta tuli oikein kiva.




Alkuperäisessä ohjeessa norsu on varren sivulla, mutta minä halusin sen eteen. Lisäksi kärkiosan kuviot ovat vähän eri järjestyksessä.

Jos olisin tajunnut, olisin voinut katsoa, että värikäs lankani olisi alkanut molemmissa sukissa samanlaisesta kohdasta, mutta neuloin niin innolla, etten sellaista hoksannut. Noh, minua se ei haittaa oikeastaan yhtään, vaikka sukat ovatkin vähän eri näköiset.




Ja kuten kuvasta näkyy, sopivat tuli. 

. . .

28.8.2014

Idea #34: Muutto budjetilla



Tämä ei varsinaisesti liity kädentaitoihin, mutta on laskettavissa eräänlaiseksi askarteluksi, joten kelvatkoon.
Kuten Paha Kakun puolella totesin jo jonkin aikaa sitten, olen muuttamassa. Vaihdan 56 neliöisestä kaksiosta 45 neliöiseen pikkukaksioon keittokomerolla.
Omat haasteensa tuo tavaran karsiminen pienempää asuntoa ajatellen, sekä muuton kulujen hoitaminen hyvin vähillä varoilla.
Kerron tässä hieman, miten minä itse selvisin muutosta mahdollisimman pienellä budjetilla.

Suurimman menoerän omaan muuttooni tuo vanhan ja uuden asunnon kolme viikkoa kestävä päällekkäisyys. Valitettavasti kaupungin asunnosta toiseen muuttavalle tämä on usein tyypillistä, vaikka tuokin muuttoon mukavaa joustoa.
Useimmiten muutto hoidetaan tavaransiirtoineen ja loppusiivouksineen yhden päivän aikana. Minullakin on yksi selkeä päivä, jolloin tavarani siirtyvät vanhasta asunnosta uuteen, vaikka olenkin saanut vietyä muutaman kuorman laatikoita jo etukäteen perille.

Muuttolaatikot
Halvimmalla saattaisi muuttolaatikoiden suhteen selvitä, jos kyselee ruokakaupoista käytettyjä banaani- ynnä muita laatikoita. Niiden ongelmana vain useimmiten on huono saatavuus sekä mahdollinen lika.

Tässä muutossani päätin ostaa laatikot uutena. Hyödynsin Pelican Self Storagen elokuun laatikkotarjousta ja hankin kymmenen laatikon nipun viidellätoista eurolla. Heidän laatikkonsa ovat toistaiseksi laadukkaimpia, joihin olen törmännyt, mutta normaalihintaisina myös todella kalliita. Halusin kuitenkin saada setin vahvarakenteisia laatikoita painavimpien tavaroideni siirtoon.
Lisäksi ostin verkkokauppa.comin muuttolaatikoita 10kpl yhdeksällä eurolla (heillä on kenties halvimmat muuttolaatikot, vaikkakin aika ohkaisia rakenteeltaan) ja Nymix oyltä 25 kappaleen pakkauksen pienehköjä laatikoita kirjoja varten reilulla parilla kympillä (plus toimituskulut päälle).

45 muuttolaatikkoa riittävät minun ja tyttäreni tavaroiden siirtoon mainiosti, koska minulla on ollut mahdollisuus käydä viemässä ja purkamassa laatikoita ennen varsinaista huonekalujensiirtopäivää ja näin ollen pystyn hyödyntämään osan laatikoista toistamiseen. Jos muuttaisin kaiken yhdellä rykäisyllä, olisin joutunut hankkimaan kymmenisen suurempaa laatikkoa vielä lisää.


Muut pakkausmateriaalit
Olen hoitanut monet muutot käärimällä astioita lakanoihin, pyyhkeisiin ja mainospaperiin. Nyt päätin, että en suostu tekemään asioista vaikeita ja tiskaamaan mainosmusteisia laseja enää tämän muuton jälkeen.
Ostin verkkokauppa.comista 20 metrin rullan kuplamuovia astioiden, taulujen ja muiden särkyvien asioiden suojaamiseen. Lisäksi hankin rullan kiristekalvoa (paras muuttoapu ikinä!) ja kaksi rullaa pakkausteippiä. Toistaiseksi näyttää siltä, että yhdelläkin rullalla teippiä olisin selvinnyt, mutta parempi varustautua hyvin.
Jätesäkkejä on kulunut kaksi rullaa muuton tuoksinassa. Lisäksi näiden erikseen ostettujen materiaalien päälle voi laskea muutaman metrin maalarinteippiä, kasan minigrippusseja hyllyjen ruuvien siistiin kuljettamiseen ja paksun permanent-tussin laatikoihin kirjoittamiseen, jotka kaikki löytyivät hallustani valmiiksi.


Muuttoauto
Muuttopäivän tavaroiden kuljetus on rankkaa puuhaa. Muutan itse kaupungin sisäisen muuton kohtuullisen lyhyellä matkalla, joten en tarvitse apuuni isoa pakettiautoa tai kuormuria. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on paljon erilaisia pakettiautoja vuokraavia firmoja, ellei ole niin hyväonninen, että ystävällä tai sukulaisella olisi oma paku bensakuluja vastaan lainattavaksi.
Minun muuttoni hoidetaan henkilöautolla ja peräkärrillä, sillä kohtuullisen välimatkan vuoksi voimme hyvin tehdä muutaman edestakaisen reissun.
Kulut tässä järjestelyssä jäävät kohtuullisiksi. Lainaan Pääkaupungin Kierrätyskeskukselta peräkärriä 50 euron panttia vastaan ja kun palautan kärryn ajoissa ja kunnossa takaisin, saan panttirahan itselleni. Tästä panttirahasta saan kustannettua auton omistajalle polttoainekulut muuttopäivältä.


Muuttomiehet
Muuttoavuksi on mahdollista palkata ammattimiehiä, mutta suurin osa muutoista hoidetaan edelleenkin talkoovoimin. Niin minullakin.
Saan perheestäni kantoapua ja autokuskin ruokapalkalla. Lisäksi pari ystävääni ovat auttaneet minua siirtämään tavaraa etukäteen. Heidät kestitsen kiitokseksi sitten kahvin ja leivosten kera muuton saatuani loppuun.


Loppusiivous
Loppusiivousta varten olen joutunut ostamaan roskasäkkejä, uuninpuhdistusainetta uuden pullollisen sekä puhdistusliinoja. Muut siivousvälineet löytyvät minulta jo valmiiksi.


Muuttoeväät
Mielestäni talkoovoimin muutettaessa muuttajan on kohteliasta tarjota muuttoavulleen syötävää jossain muodossa. Oli kyse sitten hampurilaisketjun autokaistasta tai itsetehdyistä eväsleivistä, työtä tehdessä tulee nälkä.
Jonkinlainen ruokakulunki on hyvä laskea budjettiin mukaan.


Yhteenveto:


  • muuttolaatikot 45kpl toimituskuluineen: 70,03€
  • muut pakkausmateriaalit:  27,30€
  • muuttoauto:  -
  • polttoainekulut: max. 50€
  • muuttomiehet:  -
  • loppusiivous: ~10€
  • muuttoeväät: max. 35€ neljälle hengelle
Yhteensä: 192,33€


Selviän tästä muutosta mielestäni ihan kohtuullisella summalla kaikkinensa.
Paljon joudun tekemään itse ja pyytämään ystäviltä sekä perheeltäni palveluksia, mutta se auttaa myös taklaamaan kalliin hankkeen järkevään hintaan.

Parhaat vinkkini pienellä budjetilla muuttavalla ovat siis:
  • pakkaa itse ja värvää ystävistä ja sukulaisista muuttomiehet kantamaan avuksi
  • lainaa auto ystävältä tai perheeltä polttoainekuluja vastaan
  • lainaa peräkärry kierrätyskeskuksesta panttia vastaan tai kysy kaverilta ja vertaile vuokrapakujen hintoja huolellisesti, jos joudut vuokraamaan auton
  • vertaile muuttolaatikoiden hintoja netissä tai kerää kaupoista laatikot hyvissä ajoin
  • valmista itse herkulliset muuttoeväät kiitokseksi apumiehille. Muista juotava!
  • Huolehdi erittäin hyvin loppusiivouksesta, ettet joudu maksamaan asunnon siivouttamisesta jälkikäteen

Olen kyllä niin tyytyväinen, kun tämä urakka on saatu päätökseen lopultakin.
Muuttaminen on mukavaa, mutta rankkaa.

. . .

6.7.2014

Idea #33 : paperinen lumihiutale



Disneyn Frozen-elokuva innostaa nyt maailmalla lapsia ja aikuisia yhtälailla. Meidänkin kodistamme löytyy pieni Frozen-fani, jonka hartain toive tänä kesänä oli saada Frozen-synttärit.

Koska budjettimme on rajallinen, halusin toteuttaa koristeluista mahdollisimman paljon itse ja osan mielellään tyttären kanssa yhdessä tehden. Nämä paperiset lumihiutaleet olivat siinä mielessä hienoja, että ne ovat yksinkertaisia tehdä ja todella näyttäviä.

Tarvitset lumihiutaleiden tekoon

  • 6kpl valkoista paperineliötä
  • sakset
  • teippiä
  • nitojan
  • ripustuslankaa tai kaksipuolista teippiä kiinnitykseen



Aloita taittamalla paperineliö kahtia katkoviivan osoittamasta kohdasta.




Taita sitten saatu kolmio uudelleen kolmioksi katkoviivan kohdalta.




Ota sakset ja leikkaa kaksi tai useampi pitkä viilto katkoviivojen osoittamiin kohtiin. Kaksi viiltoa on suositus pienemmille arkeille (10cm x 10cm) ja useampi viilto tuo lisää näyttävyyttä isompiin hiutaleisiin (20cm x 20cm).




Kun avaat paperin leikkaamisen jälkeen, sen tulisi näyttää tältä.




Ota teippi ja teippaa aukileikatut liepeet kiinni toisiinsa aina vuoropuolin.





Tee samoin kaikille kuudelle paperille. Ota sitten nitoja ja nido ensin kolme sakaraa yhteen toisesta päästä. Tee samoin toisille kolmelle sakaralle. Sitten aseta sakarakimput vastakkain ja kiinnitä vielä parilla niitillä ne yhteen keskeltä. Hiutale on nyt ripustusta vaille valmis.




. . .


3.7.2014

Idea #32: paidan tuunaus



Ystäväperheen äiti oli löytänyt pojalleen muutoin hyvän paidan, mutta siinä oli tahra näkyvässä paikassa. Hän pyysi sitten minua piirtämään siihen kohdalle jotain, jotta tahra peittyisi.




Kuva on jonkin verran muokattua Muchaa. Alkuperäisessä kuvassa hiukset loppuvat kesken, joten jouduin improvisoimaan.

Kuvan piirtämiseen käytin Pilot Laundry-Tec-tussia, joka on ultimaalinen suosikkini kankaalle piirtämiseen.

. . .

6.5.2014

idea #31: neulakintaat



Sain valmiiksi kintaat vihdoin ja viimein. Olen sen verran lyhytjänteinen ihminen, että kaikki aiemmat kintaani ovat jääneet puolitiehen. Nämä ovat ensimmäiset, jotka olen saanut valmiiksi asti.




Pidän neulomisesta paljon. Jos sitä tahtoo kokeilla, kirjoitin kuvitetut ohjeet aikaisemmin tänne.

Löysin myös aivan mahtavan sivuston neulakinnastekniikoista. Neulakintaat . fi ohjeistaa erilaisten tekniikoiden pariin ja kertoo myös aiheeseen liittyvää historiaa. Sivut auttavat osaltaan säilyttämään arvokkaan kansanperinteen, mistä nostan hattua. Kannattaa tutustua.



Seuraavaksi työn alla on baskeri, mutta katsotaan nyt, mitä siitä tulee.

. . .

3.4.2014

Idea #30: kannellinen laatikko paperista



Kekkaisin hauskan tavan tehdä pieniä, kannellisia rasioita, kun tarvitsin edellistä Ravintolapäiväosallistumistani varten karkkirasioita. Voi toki olla, että joku on miettinyt vastaavaa jo aiemminkin, mutta näiden valmistukseen en katsonut ohjetta mistään, vaan mietin kaiken itse päässäni.




Rasian valmistukseen tarvitset arkin paperia, sakset leikkaamiseen ja mitan, jota käytät määrittämään laatikon korkeutta. Itse käytin viivoitinta, mutta mikä tahansa suorakaiteen muotoinen kappale käy.




Aloita tekemällä valitsemaasi mittaa apuna käyttäen paperiarkin reunoihin taitokset. 





Käännä toisen päädyn taitos keskelle.



Aseta käyttämäsi mitta kuvan osoittamalla tavalla taitoskohdan viereen paperin keskustan puolelle. Käännä paperin vastakkainen reuna mitan viereen.


Sivusta katsottuna sen pitäisi näyttää nyt tältä.

Tee sama molemmin puolin.


Arkin pitäisi nyt näyttää tältä, eli siinä on taitokset sekä ulkoreunoissa että keskellä.





Leikkaa sitten saksilla mustien viivojen mukaisesti kulmat irti arkin toisesta reunasta.





Tee harjataitokset katkoviivojen osoittamiin paikkoihin, eli pieniin kulmaneliöihin. Niistä tulee läpät, joiden avulla laatikko pysyy kiinni ja kasassa.





Laatikko on nyt valmis. Tässä on kuva valmiista, avonaisesta laatikosta, joka odottaa käyttöä.




Kun suljet laatikon, varmista, että takana olevat läpät asettuvat kuvan näyttämällä tavalla takareunaa vasten. 




Sitten voitkin pakata laatikkoon jotain mukavaa ja käyttää sitä vaikka lahjarasiana.

. . .